tiistai 18. elokuuta 2009

KOULUTIELLE

Meillä on perheessä yksi koululainen lisää, kun toiseksi nuorin aloitti koulutaipaleen. Ihan hirmuisesti neitokaista jännitti! Neiti ottanut paineita, koska ei osaa vielä lukea. "Mut kirjottaa mä osaa!" Koko perhe ja kaikki kylänmiehet ovat sanoneet, että ei tarvitsekaan osata, koulussa on tarkoitus opetella, siitä huolimatta neidillä on huoli. Ei kuitenkaan niin suuri, että olisi pyytänyt preppausta saada...

Aamulla lähtiessä kotitalon hississä oli vielä niin kovin vakavaa että... Siinä vaiheessa kun koulun ovista astui sisään, hymy oli jo palannut huulille. Iloisena vilkutteli ja lentosuukot lähetteli.

Hyvillä mielin tyttösen koulutielle saattelin, en yhtään ole huolissani, etteikö pärjäisi. Sosiaalinen kun mikä, ollaan missä tahansa, niin vartissa on jo saanut ensimmäisen uuden kaverin.
Aktiivinen neiti, joka mielellään osallistuu ja on mukana kaikenlaisessa toiminnassa.
Nopea ja näppärä oppimaan, eiköhän se lukeminenkin ole kohta hallussa.
Mikä tärkeintä, uskoo ja luottaa kykyihinsä ja itseensä! Pitää kyllä pintansa ja puolensa, eikä anna jalkoihin talloa.


Neiti on tosiaan kuudes kouluunlähtijä meidän perheestä, tytön luokka tuossa kulmalla. Kaikki lapset ovat käyneet tätä samaa koulua, esikoinen aloitti siellä syksyllä 1994. Jos näillä kulmilla pysytään ja kuopuskin käy ala-asteen tässä koulussa, niin silloin siellä on ollut joku lapsistani yhtäjaksoisesti 23n vuoden ajan.

Jonkinlainen ennätys, ainakin lähellä, vois olla!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti