perjantai 16. lokakuuta 2009

Seurasaaressa

Aamulla ei tullutkaan sitä luvattua vesisadetta, joten pistimme lämmintä päälle ja suuntasimme seurasaareen. Meidän muksuthan fanittaa sorsia ihan täysillä, joten niitä tietysti toivoivat näkevänsä. Nähtiinhän niitä ja monia muitakin siivekkäitä.


Sorsat, joutsenet ja kanadanhanhet oli heti Seurasaaren vievän sillan kupeessa vastaanottamassa ulkoilijoita. On ne kyllä niin tottuneita ihmisiin, joka sortti tuli syömään kädestä. Ja paljonhan niitä syötetäänkin, missään en ole nähnyt niin hyvässä lihassa olevia sorsia kuin siellä!

Pulut lensi kädelle istumaan ja syömään jos malttoi paikoillaan olla. Varikset oli kaikista arimpia, mutta kyllä nekin lopulta uskaltautuivat kädestä nappaamaan syötävää.

Nämä on lintutietämykseni mukaan joko talitinttejä tai sinitiaisia, ihan en oo varma kumpia, kun ovat niin samankaltaisia ulkonäöltään. Metsälinnut söivät mielummin pähkinää kuin leipää. Keräävätkö jo rasvavarastoja kroppaansa talvea varten?


Oraviahan Seurasaaressa on aina ollut paljon, minäkin muistan niitä lapsena siellä syöttäneeni. Ovat kyllä niiiin kesyjä; yksi meinasi kiivetä iskän lahjetta pitkin taskusta evästä hakemaan ja kun kassin maahan laskin, niin toinen meni sinne pähkinäpussille.


Kolme ja puoli tuntia ulkoiltiin, pitempäänkin oltaisiin viihdytty, mutta mukana oli vain pienet eväät meille retkeilijöille ja nälkä pakotti kotiin lähtemään. Kotiinviemisinä oli iloinen mieli ja punaiset posket.
Jo pyytelevät uudelle syöttöretkelle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti