maanantai 31. elokuuta 2009

HEHKUTUSTA!!!

Aiemmassa kirppubloggauksessa mainitsin LÖYDÖSTÄ josta aion hehkuttaa täälläkin...

TÄSSÄ NÄMÄ NYT ON!!!! IHANAT!!!!!
Nukenvaunut lapsuusajaltani! Minulla oli juuri tälläiset punaiset ihanuudet, ukki osti. "Täytyyhän tytön saada" sanoi, ensimmäinen lapsenlapsi olin. Ja vielä TYTTÖ, itsellään oli vain kaksi poikaa.
Nämä on JOVI merkkiset, kotimaista tuotantoa Lahdesta. Teräsrunko, täysjousitetut, täyskumi renkaat... Mä niin muistan nämä kuomurimpsut!
Vaunuissa lykittävä vauva on uudempaa tuotantoa, mutta pukeutuu kyllä retroon. Tarkoitus on ommella uudet petivaatteet, kangasvarastoista varmasti löytyy jotain tyyliin sopivaa.

Ei muuta kuin kotileikit käyntiin, kyllä pikkuäidin nyt kelpaa.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

ISKÄN UUDELLA KAMERALLA

Mein iskä osti itselleen uuden kameran. Ei järkkäriä mutta kuitenkin peruspokkaria järeämmän powershotin, vähän enemmän pikseleitä ja zoomia kuin minun pokkarissani. Pitihän sitä sitten testailla, minunkin...
...mentiin ihan vaan kotipihalle ja otettiin pikkulikka räpsinnän kohteeksi...
...vähän tuntui isolta ja kömpelöltä kamera kädessä, sitä on niin tottunut omaan pieneen...
...varsinkin digitaalisella zoomilla kuvista tuli heilahtaneita ja tärähtäneitä...
...kyllähän noita onnistuneitakin otoksia muistikortilta löytyi...
Nämä on automaatilla otettuja, jokupäivä opettelen käsisäädöt.

MÄLLÄTEN MAAILMALLE

Tänään esikoinen sitten lähti, sinne Brysseliin. Kello 16.00 lento KF643 Kööpenhaminaan ja siitä eteenpäin Belgiaan...
Aikuinen nainenhan tuo on, 22-v ja järki päässä, kyllä varmasti pärjää. Ikävä tulee... Vaikka luottaa ja uskoo kaiken menevän hyvin, niin kyllähän sitä jonkinlainen huoli lapsesta on , isostakin. Äitiyden mukana tuleva luontaisetu.

Tiedä sitten, huolehtiiko tyttökin äidin pärjäämisestä. Kentälle mennessä tuli vähän mällättyä... Ajoin ensin pikaparkkiin, mutta koska aikaa menisi muutama tunti, niin lähdin vaihtamaan parkkipaikkaa. Pakki päälle, kaasua ja sitten rysähti...unohtui katsoa taakse ja vetäsin sitten toisen auton kylkeen. Näin vähillä vaurioilla autoni selvisi, pitää vaan vähän peltiä koputella ja maalata sekä valot vaihtaa.
Toinen osapuoli kärsi sitten vähän suurempia vahinkoja, kurjasti meni toinen takakulma isolta alalta kunnolla kasaan, ei taida koputtelut riittää... Vaan minkäs teet, näitähän sattuu! Onneksi on vakuutukset kunnossa!!

Illalla katselin teinitytön kanssa suoraa lähetystä talosta. Onneksi esikoinen lähti Brysseliin eikä BB-taloon, ajattelin minä!!!!!!!!!!!!!

lauantai 29. elokuuta 2009

KIERRÄTYKSESTÄ TAAS

Lapsilla ei ole koskaan liikaa kuva- ja satukirjoja, näillä kolmella täydennettiin kirjahyllyä tänään. Taas ihan lukemattomassa kunnossa, halpaan 2euron hintaan, yhteensä.Pelihyllyynkin täydennystä. Peppipalapeli, kolme kuvaa eri palamäärillä. Lautapelissä kolollisia kuvakortteja joille etsitään oikeanväristä taustaa. Meille ehkä liian lälly, vien sitten joskus vaikka töihin. Toisaalta joskus on ihan kivakin pelailla helppoja ja nopeita pelejä.

Sekä turkoosinvärinen kangas että marimekon Muija ovat isohkoja päytäliinoja, luultavasti ihan käyttöön. Muumityynyliina fanin iloksi, samoin ankka iloksi ja kokoelman jatkoksi.
Vielä löydettiin jotain aivan ihanaa, mutta se jäi vielä auton takakonttiin... Hehkutusta ja kuvaa tulee kyllä varmasti tännekin.

perjantai 28. elokuuta 2009

MUUTTO

Esikoinen ilmestyi päivällä ovelle pyykkikassin kanssa. Vähän ihmettelin ajankohtaa, opiskelee lähihoitajaksi ja koulussa pitäisi päivisin olla.

Olihan tuolla selitys...

"Keskeytin koulun vuodeksi, muutan sunnuntaina Brysseliin."

Voihan piss! Melkoinen yllätys!! Onneksi ei maapallon toiselle puolelle...

torstai 27. elokuuta 2009

KASSEJA ALMALLE

Kaivoin koneen naftaliinista ja väsäsin muutaman kassin. Ihan tarpeeseen itselleni ja tytölle. Minä ja nuorimmainen ollaan tämän perheen almat, kuljetaan kassi kädessä. On minullakin muutama käsilaukku, ihan vaan sellaisia tavallisia nahkaveskoja, ei suinkaan mitään vuittonunelmalaukkuchaneleita. Niitä käytetään kun edustetaan, muuten kannan taakkani mieluiten kassissa.
Pikkulikka raahaa mukanaan päiväkotiin ja muuallekin käsittämättömät määrät tavaraa, kassissa. Pitää sitäkin senverran eko-ihmiseksi ohjata, ettei muovipussia moiseen käytetä.

Tässähän nämä, vaaleapohjaiset on paksumpaa kangasta ilman vuoria, punainen on lakanapaksuutta ja vuoritettu raidallisella kankaalla. Mustakuvioinen ja sydänkangs on kirppisostoja, kukallinen ikeasta.
Nauhamerkin vielä laitoin pikkulikan iloksi.
Kyllä meidän almojen taas kelpaa kanniskella!

JATKA TARINAA...


Tällä viikolla valokuvatorstaissa oli annettu Mariar:n ottama kuva, tarkoitus on jatkaa tarinaa...



...puutarhassa on rauhallista, samaan aikaa talossa Rauha järkkyy!

(klik-klik, kuva suurenee...)

ILOA MUNASTA

Meillä on viimepäivinä koettu monesti syntymän ihme. Milloin mihinkinpäin kämppää ilmestyy muna, joku sen käy munimassa, ei ole vielä selvinnyt kuka tai mikä.


Hetken päästä munasta rupeaa kuulumaan ääntä; koputusta, piipitystä, kvaakatusta, hyrinää, murinaa, kikatusta... Pikkuhiljaa muna aukeaa...


Tällä kertaa syntyi iloinen lapsi! On sieltä syntynyt myös pelle, peikko, prinsessa, kummitus...

Kiitos Ingvar ja ikea, kiitos sinä joka veit tämän kierrätykseen! Meillä on niin mukavaa!!!!

keskiviikko 26. elokuuta 2009

ASTIAKIRPPUJA

Eiliseltä vielä nämä astiakirput.

Yleensä meillä tarjotaan kyläilijöille ja juhlijoille kaffet muumimukeista, mutta joskus on mukava kattaa pöytä ihan kaffekupeilla. On tuolla kaapissa joku astiastokin, mutta enempi tykkään laittaa pöytään eriparikupit ja lautaset. Eilen ostin nämä lautaset 0,30e kappale, kiva lisä lautaspinoon.
Emaliakin löytyi kipon ja mukin verran. Kipot on päivittäin käytössä ruuanlaitossa, leivonnassa, salaattikuppeina, tarjoiluastioina... Mukit jää vähemmälle käytölle, vaan onhan ne kauniita katsellakin.
Tämä olikin se paras LÖYTÖ! Niin ihana, niin kaunis, niin ruskea, niin täydellinen! Oli hinnoittelemattomana hyllyssä, siis kassalle kysymään hintaa. Ukot siinä ihmettelivät, miettivät, heittivät huulta...vaan eivät osanneet päättää hintaa. Toinen lopulta sanoi, että menköön tänään vitosella. VITOSELLA!!!!!

JESH!!!!!!!!!!!!!!!!

tiistai 25. elokuuta 2009

KANGASKIRPPUJA

Aamu alkoi huonosti, pudotin kännykkäni vessanpönttöön. Odottelin tärkeää puhelua, siksi puhelin oli kokoajan matkassa. Juu on soittoääni täysillä, mutta toinen korva on melkein kuuro ja molemmat tinnittää, joten paras pitää lähistöllä kun on tärkää soittoa tiedossa!

Kunnolla ehti kastua, ennenkuin ylös ongin...puhelin kyllä toimii, mutta sim sanoi itsensä irti. Oli siis suunnattava kaupoille ja koska matkalla on kirppari, niin olihan se sinnekin mentävä. Ja vähän kun mutkan kautta ajoi, niin pääsi kierrätykseenkin. Löytyihän sitä taas kaikenlaista...


Lakanoita. Kissat ja äitiyspakkaus vauvakoossa, fabuland lasten. Keräilen noita äippäpakkauslakanoita, jostain kumman syystä! Meillä kaikilla isot peitot, joten fabuland luultavasti ompeluksiin. Tai säästöön tai jollekulle tutulle tarpeeseen tai mummin mukana hyväntekeväisyyteen.

Kaksi ihanan raikkaan väristä pitkää verhoa. Näistä ajattelin makuuhuoneeseen verhoja, ehkä ensi keväänä. Numeron 41 jalka kuvassa ihan vaan jotta joku käsitys kuviosta tulisi, aika kookkaita siis.

Lakanan verran tosi ärhäkän väristä kangasta. Vähän olen kahden vaiheilla, tykkäänkö vai en, käytänkö vai en. Lasten pussilakana, jonka ostin ihan vaan tuon koristeboordin takia. Jotenkin niin söpö.

Jouluisia verhoja. Sydänkuvioista kaksi sivuverhoa ja kappa, vaaleapohjaista hillittömät neljä pitkää verhoa. Sydämet saattavat päätyä joulunalla keittiön ikkunaan. Tai sitten vaan ompelen liinoja, tyynyjä, pusukoita, kasseja... molemmista kuoseista.
Kierrätyksessä on vieläkin verhot -50%, nämä tämänpäiväiset yhteensä alle 4e. Halpaa!!!!
Tuuriatuuriatuuria! Itselleni marimekon yöpaitoja, kaksi vielä yhdessä lempiväreistäni. 2 euroa kappale, ja vielä kierrätyskantisale päälle. (Joo on mulla kantiskortti kierrätykseen) oon niin iloinen näistä!!!!
Meillä on vielä lankapuhelinkin käytössä, joten tuli se puhelukin perille!

sunnuntai 23. elokuuta 2009

YÖ JA PÄIVÄ

Yöllä meilläkin kerätään voimia seuraavaan päivään, nukutaan , kuorsataan ja nähdään unia. Syvää ja rentouttavaa unta, kauniita unia ja herätään virkeinä uuteen aamuun.

Sitten on niitä öitä, jolloin ei nukuta. Levotonta unta, painajaisia, kuljeskelevia lapsia, sairaita lapsia, tappelevia naapureita. Niitä öitä, joiden jälkeen ei millään jaksaisi alkaa uutta päivää.

On myös öitä, jolloin uni ei vaan tule, mielessä pyörii liikaa asioita. Tekemättömiä töitä, ratkaisemattomia ongelmia, huolia lapsista ja lähimmäisistä, huonoja uutisia.

Mielessä pyörii myös iloisia uutisia ja onnellisia yllätyksiä, tulevaisuudensuunnitelmia, ideota ja ratkaisuja ongelmiin, eikä uni innostukselta tule.

Aina kuitenkin tulee aamu, uusi päivä. Parhaita aamuja on kiireettömät aamut, jolloin voi laiskasti ja pitkästi pikkuhiljaa heräillä päivään, lukea hesarin rauhassa ja nauttia aamupalasta. Muksut ehtivät leikkiä tai katsella aamuohjelmia, syödä hoputtamatta, istua sylissä.

Hirveitä aamuja on ne, jolloin juostaan kellon kanssa kilpaa, hoputetaan, kinataan, ollaan kireitä, hotkaistaan leipäpala vauhdissa. Ja koko ajan ollaan vähän jälkijunassa, on kiire ja hoppu, ehkä ehditään ajoissa.
Hyviä öitä, rauhallisia aamuja, niitä meille, kiitos!

LYSTIÄ

Vielä oli yksi kesälle suunniteltu meno menemättä, hoidettiin se alta pois eilen. Vietettiin kiva päivä linnanmäellä; ilma suosi ja seura oli mukavaa.

Lystilandin portit aukesivat yhdeltä, heti silloin oltiin mekin valmiit aloittamaan ilonpito. Minulla ei vanha pää enää kestä yhtään mitään kovempaa kieputusta, siksipä remuseuraksi iskän lisäksi otettiin kovapäinen aikuisystävä.

Ekaluokkalainen ei millään ilveellä suostu kummitusjunaan eikä linnunrataa kannata edes ehdottaa, mutta tässä kieputtimessa olis voinut vaikka koko päivän viettää. Kyllähän sitä minäkin joskus, kauan aikaa sitten...
Nuorimmainen on varsinainen rämäpää, mitä kovempi vauhti ja kieputus, sen parempi! Harmittavasti jäi pari senttiä uupumaan hurjapäiden isohupirannekkeesta, joutui sitten tyytymään karusellin tylsään kyytiin kun sisko nautti vauhdinhurmasta vuoristoradalla.
Onneksi sentään muutamaan vähän hurjempaan laitteeseen pääsi, linnunrata oli tämän mielestä se paras vehje.

Iltaan asti viihdyttiin, portista ulos viimeisten joukossa. Ensivuonna uudestaan!

lauantai 22. elokuuta 2009

KELTAINEN

Tämän päivän kirput on keltaisia, kukkakuosia pussilakanan verran ja täydennystä kylpyankkakokoelmaan.

Meidän sorsafanit ovat huolissaan, kun metsästyskausi on alkanut. Vähän ovat miettineet, josko perustaisivat parvekkeelle sorsien turvapaikan metsästyskauden ajaksi...

Tänään olen myös huokaillut ja ihastellut tätä blogia selatessani. On kyllä ihania!!!!!

torstai 20. elokuuta 2009

RAPAA JA KAIKKI MUN

Toivottavasti nämä ihanat kesäiset ilmat jatkuvat pitkälle syksyyn!
Onhan sitä tietysti oma viehätyksensä toisenlaisissakin ilmoissa ja keleissä...
...syksyisiä puuhia muutaman vuoden takaa. Jos kuitenkin vasta muutaman kuukauden kuluttua taas päästäisiin näihin hommiin!

Muistin tässä päivänä eräänä keskustelun joka käytiin iskän kanssa muutama vuosi sitten.
Istuttiin leikkipuistossa penkillä ja katseltiin kun kolme yhteistä murustamme leikkivät sulassa sovusa. Minä äitiyden onnessani kysymään: "Kun sä kattelet noita muksuja, niin ajatteletko koskaan, et, voi että kun noi kaikki on mun?"
Iskä tähän vastaamaan: "No-joooo, mut ajattelen mä joskus myös, et, voi v...u kun noi kaikki on mun."

SATEENKAARI

Tällä viikolla valokuvatorstain haasteena on sateenkaari.
Ainoa sateenkaarikuva jonka löysin, on tämä muutaman vuoden takainen kuva.
Pikkuneiti katselee pihamaisemaa olohuoneen ikkunasta, sataa ja paistaa = sateenkaari

TIISTAIN KIRPUT

Tiistaina kierrätyksestä muutama ostos.
Tämmöistä vuodenaikaan hyvin sopivaa verhoa. Yksi kuvio on 15x15 senttiä, värit kirkkaat ja kuvat oikein nättejä. Ei kylläkään verhoiksi, jotain näistäkin joskus tulee. Verhot oli -50%, joten eipä maksanut paljon mitään.

Tyynyliina muumeilla, tässä on "päiväys" 1998. Meillä ei tuolloin ollut ketään muumifania, joten tämä kuosi on vieras minulle. Tämä käyttöön eikä kangasvarastoihin. (Miksei suostu lataamaan kuvaa oikeinpäin?)

Tästä olen niin iloinen!! Virkkaus ei vaan onnistu meikäläiseltä, onneksi joku osaa. Ja raaskii luopua tekemästään! Isoäidin neliöistä peitto, sellainen äitiyspakkauslakanan kokoinen. Värit ei ole mieluisimmat, mutta kaikkeahan ei voi saada. Kustansi 1,50e!!! Lankojahan ei siihen hintaan saisi, ja käsityö vielä päälle! Jesh!!!!!

Virkattuja pikkuliinoja taas löytyi, pilkkahintaan 10 senttiä kappale. Ihan naurettava hinta käsityölle, tietysti näin ostajana mukavaa.
Kierrätyskeskus ei taaskaan pettänyt, kivoja löytöjä, tykkään minä!

keskiviikko 19. elokuuta 2009

IHANA HEMULI

Pakko laittaa tämä kuva viimekesäiseltä muumimaailmareissulta!
Parastahan siellä lasten mielestä taitaa olla se, kun pääsee halailemaan omaa suosikkihahmoaan. Tämä pikkupoika riemastui Hemulin ilmestymisestä niin ettei huomannut halailevansa väärää jalkaa...

... vaan onko sen niin väliä, onnelliseksihan tuo näyttää myös meidän pojan halaamisesta tulevan!

JOKIN VIRHE

Pojalla ensimmäinen osastohoito kesäkuun loppupuolen jälkeen. Heinäkuun ja elokuun alun hoidot on hoidettu avolla. Kiva että on ollut vähän lomaa osastolta, vaikka onhan sekin rankkaa, kun joutuu ramppaamaan avolla 2-4 kertaa viikossa. Ihan kiva kesä kuitenkin!

Tänään sai myrkyt selkäytimeen ja tiputuksena, sinne jäi nesteytykseen iskä seuranaan kun lähdin kotio. Näin arkena seuralaisvuorot menee niin, että minä teen aamuvuoron ja iskä tulee töiden jälkeen iltavuoroon. Eläkkeellä oleva mummi (anoppini edellisestä liitosta) hoitelee kotijoukot siihen kunnes tulen kotiin. Nuorimmainenhan on päiväkodissa vaikka "olenkin kotona", juuri näiden hoitojen ynnämuiden menojen vuoksi.
Osastolla käy ihana musiikki-tyttö laulattamassa ja musisoimassa potilaiden kanssa. Poika sai kummitädiltä kitaran synttärilahjaksi, ja tänään saikin käyttöönsä osaston kitaran ja hieman soitonopetusta musatytöltä. 0-3-5-0-3-6-5-0-3-5-3-0-... Tiedättehän, Deep Purplen "smoke on the water". Hyvin poika luukuttaa!!!!
Niin se virhe! Poika on huumorintajuinen heppu ja jaksaa laskea leikkiä sairaudestaankin. Autossa aina soi radio, ja tässä kerran sanoitti uudelleen Apulannan biisiä "ravistettava ennen käyttöä". Meillä kertosäe lauletaan näin: "...minussa on ongelma, jokin virhe valkosoluissa..."

tiistai 18. elokuuta 2009

PAPAN SIESTA JA MUUT MUKIT

Ostin sitä sitten minäkin tämän siestan, viimeinkin. Onhan tuo ihan söpö, tuo laiskotteleva pappa. Väritkin on ihan kauniit. Tuo koivunrunko piikkikolmioineen vaan jotenkin tökkii, sillä tämän ostaminenkin on jäänyt. Heikko mikä heikko, olihan se sitten kuitenkin hankittava!


Joskus aiemmin en lainkaan ymmärtänyt, mitä ihmettä ihmiset näkee näissä muumimukeissa. Vähän niinkuin keräilin iittalan/marimekon primavera-mukeja, mutta sittenhän niiden valmistus lopetettiin. Samoihin aikoihin sain ensimmäisen muumimukin, ja siitä se sitten lähti... Tällähetkellä myynnissä olevat mukit meiltä löytyy, muutama kaksin kappalein, ja näköjään ostan uusia sitämukaa kun niitä ilmestyy. Niin kovasti en mitään aikaisempaa mukia halua, että kymmeniä tai satoja euroja niistä maksaisin.
Suosikkejani ovat hattivatit, tiuhti ja viuhti sekä mymmeli. Toisinaan olen yllättänyt itseni miettimästä, josko sitä aloittaisi muumikahvilusikoidenkin keräämisen...vai menisikö se jo hömpötyksen puolelle?

KOULUTIELLE

Meillä on perheessä yksi koululainen lisää, kun toiseksi nuorin aloitti koulutaipaleen. Ihan hirmuisesti neitokaista jännitti! Neiti ottanut paineita, koska ei osaa vielä lukea. "Mut kirjottaa mä osaa!" Koko perhe ja kaikki kylänmiehet ovat sanoneet, että ei tarvitsekaan osata, koulussa on tarkoitus opetella, siitä huolimatta neidillä on huoli. Ei kuitenkaan niin suuri, että olisi pyytänyt preppausta saada...

Aamulla lähtiessä kotitalon hississä oli vielä niin kovin vakavaa että... Siinä vaiheessa kun koulun ovista astui sisään, hymy oli jo palannut huulille. Iloisena vilkutteli ja lentosuukot lähetteli.

Hyvillä mielin tyttösen koulutielle saattelin, en yhtään ole huolissani, etteikö pärjäisi. Sosiaalinen kun mikä, ollaan missä tahansa, niin vartissa on jo saanut ensimmäisen uuden kaverin.
Aktiivinen neiti, joka mielellään osallistuu ja on mukana kaikenlaisessa toiminnassa.
Nopea ja näppärä oppimaan, eiköhän se lukeminenkin ole kohta hallussa.
Mikä tärkeintä, uskoo ja luottaa kykyihinsä ja itseensä! Pitää kyllä pintansa ja puolensa, eikä anna jalkoihin talloa.


Neiti on tosiaan kuudes kouluunlähtijä meidän perheestä, tytön luokka tuossa kulmalla. Kaikki lapset ovat käyneet tätä samaa koulua, esikoinen aloitti siellä syksyllä 1994. Jos näillä kulmilla pysytään ja kuopuskin käy ala-asteen tässä koulussa, niin silloin siellä on ollut joku lapsistani yhtäjaksoisesti 23n vuoden ajan.

Jonkinlainen ennätys, ainakin lähellä, vois olla!?