tiistai 29. syyskuuta 2009

Lamppuja ja vähän muutakin

Tikkurilan kierrätyksessä oli paljon lamppuja kaupan, meille ostin kaksi kattolamppua ja lattiavalaisimen. Meidän ruskea-valkoinen-vihreäsävyiseen olohuoneeseen juuri passeli lukulamppu. Poika totesi tästä:"Tää haisee ihan kirppikselle. Tai siis TUOKSUU sun mielestä..."

Kyllähän se sellaiselle vanhalle tuoksahti, pyyhkäisin etikkavedellä niin eipä tuoksu enää!

Tavallaan kyllä joo pidän vanhan tavaran tuoksusta, mutta haluan kyllä hajun pois pestä ostamistani tavaroista...
Tämmöinen palollinen kattovalaisin. Hissivalaisin, hyvin kulkee ylösalas. Kuvut on myös säädettävissä pystympään asentoon kuten kuvasta näkyy. Tämä päätyi keittiöön ruokapöydän yläpuolelle. Nää pyöreät muodot miellyttää silmääni. Ja kohtuuhinnalla sain, lattiaversio 6e ja kattolamppu 5,5e.
Purnukoita taas, vanha namupurkki ja pari jouluisempaa kerman saven posliinipurnukkaa. Joskus tuntuu hullulta ostella vanhoja karkkipurkkeja, vaan kun ovat niin nostalgisia ja somia... Ja missäs sitä sitten säilytäis kaiken pienen tilpehöörin, jollei näitä olisi?!


Tekstiiliä, tietysti. Koirakuvioinen on suihkuverho ja tulee iskän huusholliin ihan käyttöön. Keltainen on pussilakana, ompeluksiin.

Tikkurilan kierrätyksessä ollaan muuten laskettu liinavaatteiden hintoja. Nykyään pussilakanat maksaa koosta riippumatta 1,5e. Aiemmin aikuisten oli 3e ja lasten 2e. Ostajaystävällistä!
Onkohan ihmisillä menossa joku keittiönpöytien vaihtobuumi, myynnissä oli tosi monta settiä. Harmi että se juuri meille passeli kalusto oli jo jotakuta toistakin miellyttänyt... Aina ei voi voittaa...

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Kankaita kirppikseltä

Viikonloppukirppukierroksilta löytyi ihan kivasti kankaita. Nämä kaikki on kotimaista tuotantoa, kyllä meikäläiset ainakin kankaita osaa suunnitella. Sinisävyiset on verhoja, vihreää kaksi täysipitkää ja ruskeasinistä kolme lyhyempää verhoa.

Unikko on reilu parimetrinen kappa, kuosi ei ole mikään suosikkini, mutta maksoi vain 0,50 niin otin kassikankaaksi. Keltaoranssia on vain parin tyynyliinan verran, harmi, on todella kaunis kuosi ja suosikkini näistä.
Muuten ei mitään ihan huippua löytynyt, joku sarvispurkki ja pari myyrä-kirjaa, pari paitaa likoille.

Kävi vähän kiristää kirppiksellä, kohdalle sattu taas niitä myyjiä joita mä en kestä. "Voi kuule, tää paita on ollu meijän tytöllä ekaluokan koulukuvassa, tällä on tunnearvoa, siks mä pyydän tästä näin paljon..." Siis ihan totta, enhän mä todellakaan maksa myyjän muistoista!!!! Kannattais ihan vaan pistää säilöön tuollaiset muistoesineet!

Toinen tyyppi jota inhoan, on ne, joilla ei ole ajatusta siitä mitä tavaroista pyytävät ja mihin hintaa ovat valmiita kauppaa tekemään. "En mä tiedä mitä mä tästä pyytäsin...sano sä mitä olet valmis maksamaan..." RAIVOSTUTTAVAA!!! Kyllähän myyjän pitää joku alkuhinta antaa, se sitten maksetaan tai ruvetaan tinkaamaan!

Vaikka nyt vähän rutisen, niin oli kyllä ihan kiva taas kierrellä...

perjantai 25. syyskuuta 2009

11 vuotta

Tänään iskällä ja minulla on merkkipäivä, 11 vuotta sitten aloitimme kimpassa kulkemaan.

Siskoni oli kauhuissaan, kun kerroin törmänneeni unelmieni trinssiin lähiökapakassa, Kontulan ostarilla. Kun sitten ensikerran tapasivat, lisäsi vielä: "...ja noin nuori!" Iskähän siis on minua 4 vuotta vanhempi :) Kyllä siskokin taitaa jo myöntää, että helmi sattui kohdalle...

Onhan näihin vuosiin kaikenlaista mahtunut; iloa ja surua, ylämäkeä, alamäkeä ja paljon sitä tasamaatakin. Samanlaisena tämä taitaa jatkuakin, mutta jatkukoon!

Mikäs tässä, ihan onnellisia yhdessä!!!

Tasan

Tällä viikolla valokuvatorstaissa haasteena TASAN. Kuten aina, tulkita saa vapaasti.

Tämä amppelikukka on kulkenut tiensä päähän ja enää on TASAN yksi vaihtoehto jäljellä, uusi elämä kukkamultana. Kompostiroskiin siis!

Muiden tulkintoja aiheesta voi käydä katsomassa täällä.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Kirppuja seinälle ja keittiöön

Tämän päivän JESH!-löytö kierrätyksestä oli nämä ihanatihanatihanat taulut! D Golding on tekijä. En oikein muuta tietoa tyypistä/tauluista löytänyt, kuin että tunnusomaista on isot silmät ja pöyheät tukat.

Tämä onkijapoika on näistä suosikkini. Näissä kuvissa, ja etenkin tässä, on jotain suoraan sydämeen käyvää... Muutenkin nää on niin nostalgiset, yksinkertaiset kehykset ja liimapaperi taustalla. Tytöt näihin myös ihastuivat ja huoneeseensa jo varasivat.
Pari eriparikahvikuppia. Minulla on joku päähänpinttymä näistä eripareista, en osta niitä kuin korkeintaan kaksi laatuaan vaikka olisi enemmänkin tarjolla. Löytyi myös kaksi kivaa peltipurkkia, niitähän ei ole koskaan liikaa ja aina niihin jotain laitettavaa löytyy.
Tälläistä vanhaa astiaa, kuusi syvää soppalautasta ja samanverran leipälautasia. Nämä on Norjalaista tuotantoa, stavangerflint-leima löytyy pohjasta. Kuvahakugoogletin ja vaikka mitä ihanuutta on tuotannossa ollut.
Nätä olisi ollut myös matalat lautaset, mutten ostanut koska tarvetta ei ole. Nyt vähän harmittaa... Siinäpä hyvä syy taas huomena suunnata kierrätykseen, katsomaan josko ne vielä hyllyssä olisivat!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Tänään ulkona

Aivan ihana ja lämmin päivä, ei tämmöistä syyspäivää kannata kotona olemiseen hukata. Ei vaikka siellä olisikin kaikenlaista hommaa, eihän ne sotkut ja pyykit ja tiskit sieltä mihinkään karkaa...

Iskän kanssa päätettiin ulkoilupaikaksi Uutelan kanava, yleisestä napinasta huolimatta, muksut kun olisivat taas, tietysti!, halunneet lohikäärmepuistoon.

Ei ollakaan aikaisemmin näissä maisemissa kävelty. Käydään usein retkeilemässä pidemmällä Uutelassa, ohi ajettaessa ollaan kyllä puhuttu, että pitäis joskus tuonnekin...

Jalkauduttiin kanavan yläjuoksulle, siitä sitten alaspäin Aurinkolahden uimarannalle ja takaisin. Jätettiin märät jälkemme ja tehtiin taidetta...

Vesiputouskin siellä on, ihan huippukivaa oli kun sen taakse pääsee kävelysiltaa pitkin. Minua ilahdutti ettei kanavaan oltu juurikaan heitetty roskia.Ei lillunut pahveja eikä papereta, ei oltu heitelty kauppakärryjä eikä pyöriä.

Aurinko ja mikäliekivilaatu yhdessä aikaansaivat huikean harhan hopeisesta kalliosta! Vai oliko se harhaa... Yksi hullu juttu tuolla muuten on! Kanavan varteen on tuotu kuparista tehtyjä kiviä!! Ovat ihan aidon näköisiä, mutta kun niitä koputtelee, paljastuvat ontoiksi tekokiviksi. Ihan hullua!!!!
Ihan kivaa oli, muksuistakin. Tuskin napisevat jos uudestaan ehdottaa kävelyretkeä noissa maisemissa. Ihan mukava oli vaihteeksi ulkoilla tehdyssä puistossa, tykkään kyllä enemmän ihan oikeasta metsästä!!

Sellaisessakin käytiin, ihan siinä kanavan vieressä. Jos tarkkaan katsoo niin huomaa kuinka alimmalla oksalla oikealla tikin-takin-tikka-hakkaa...
Tällaisia syyspäiviä ja -ilmoja vielä pitkään, jos saa toivoa!

perjantai 18. syyskuuta 2009

Örkki piiloon ja enkeleitä

Örkki pörrötakin hihassa on tosi yök, joten jotain sille oli tehtävä. Meinasin poistaa, mutta on tosi tiukasti ommeltu, joten saattaisi jäädä ruma jälki. Sitten oli ajatus uudesta merkistä tai kangaspalasta örkkiä peittämään. Ompelulaatikoitani penkoessa käteen sattui kiinnisilitettävää heijastinta, siinäpä se. Niin peittyi yökkö-örkki, ja lapsikin näkyy pimeällä!
Kirppikseltä oon ostanu pari enkelityynyliinaa, molemmat väärän kokoisia käyttöön. Takapuoli sydänkankaasta ja täytteeksi vanua, uudet unikaverit on tässä.
Ja hei, jos liikutte meillä päin, olkaa varovaisia! Nähtiin iltasella tuossa naapurissa tiikeri!!!

140. HAASTE

Valokuvatorstain haateena oli sitaatti Richard Fordin teoksesta Isenäisyyspäivä.

..."Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan."...


Uskonasiat, totta vai ei? Maahanmuuttajat, välitätkö hittojakaan?
Klik-klik-kuva-suurenee.
Sitaatti kokonaisuudessaan ja muiden tulkintoja haasteeseen täällä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

LETTUJA JA LEFFOJA

Keittiössä on kivaa, paitsi lettuja paistaessa. Käryä, lemua, rasvaa, sotkua, ja aikaa menee tuhottomasti. "Tehdään mielummin pannukakkua", vastaan melkein aina kun muksut vinkuvat lettuja. Tänään oma lettumieliteko kävi ylitsepääsemättömäksi, ei auttanut muu kuin käydä hommiin. Ja kun kerran paistetaan, niin paistetaan sitten kunnolla! Kaksi litraa taikinaa, sitkeästi paistelin vaikka mieli tekikin luovuttaa.
Olihan ne tietysti hyviä, muksutkin oli mielissään. Ja tulihan sitä vähän pönkitettyä omaa äitiegoa, ihan pyytämättä tuollaisen urotyön tein ;)
Kun esikoinen lähti sinne Brysseliin, niin ei voitu ottaa koiraansa meille (taudin takia) hoitoon. Pikkuväen riemuksi antoi sensijaan disney-leffakokoelmansa sijoitukseen. Tänäänkin niitä leffoja ollaan tuijoteltu, tässä on menossa leffamaratonin ties kuinka mones pätkä...

Varsinkin pikkulikat on kovia leffojen katselijoita. Meillä ei ole varsinaisia katselurajoituksia tai -sopimuksia, jonkinlaista tolkkua yritän kuitenkin pitää. Tänään katsottiin useampi pätkä, huomena saattaa töllö pysyä kiinni, tähän tyyliin...

Itse en ole koskaan tykännyt katsella elokuvia. Telkusta seuraan muutamaa hömppäpömppää, mutten kyllä juurikaan leffoja katso. Iskän geeneistä siis tuokin tapa!!!

tiistai 15. syyskuuta 2009

MUUTAMA KÄSSÄ

Jotain oon saanut käsilläkin tehtyä. Niihin ihanaisiin vaunuihin uudet petivaatteet. Patjan päällystin raidallisella patjakangastyylisellä kankaalla. Nukelle peitoksi tilkkuja, toinen puoli on kokonaan punavalkoista kangasta. Kaikki kankaat on kirppuhankintoja.
Kassi-Almalle taas yksi kantoväline, tälläkertaa bambikuvioinen tyynyliina uusiokäytössä.
Huutiksesta ekaluokkalaiselle huudettu tunika. Kaunis ihan silleenkin, ompelin kuitenkin helmaan yhden kirppupitsilöydön. Kivasti antaa ilmettä, tykkään minä.

Tämä käsityö on kotikoululaisen tekosia. Ensin suunnitteli ja piirsi kuvan, jonka pohjalta ruvettiin kaavoja tekemään. Sorsa, tietenkin! Silmä ja pyrstöviiva meinasi tuottaa ongelmia, sitten keksittiin ottaa käyttöön liimautuva paikkakangas. Päässä pumpulia, muuten täytetty riisillä. Ja kankaat on poika itse valinnut kierrätyksestä...
Poitsu oli tosi tyytyväinen ompelukseensa, ihan on hieno minustakin!!

TAAS MUUMITUURIA

Aamulla taas Tikkurilan kierrätykseen. Ihan kuin toisintona parin viikon takaa: Juuri tuotiin rullakollinen tavaraa esillelaitettavaksi, näin kasassa jotain muumimaista, haaskalintuna paikalle ja...Wou-wou-wou!!!! Muumiverhot, kaksi kappaletta, hintaan 2e!!!!! Ei kahta ilman kolmatta, toivottavasti sanonta käy toteen taas parin viikon päästä.

Tästä mä olen niin kade! Viikontakainen löytö, kierrätyksestä myös. Ei ikäväkyllä kaunista meidän huusholla, vaan päätyi ystäväni kämppään. Kultaa, muovidimangeja ja muovilasia, kaikessa kamaluudessaan kertakaikkisen ihana!
Toivottavasti ystävä joskus päättää lampusta luopua, meillä vastaanotetaan koska vaan!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

KIRPPUJA JA TUTTAA

Aikas köyhä oli kirppusaalis viikonlopulla, jotain kuitenkin. Ekaluokkalaiselle vähän vaatetta, pilkkutrikoot ja kolme paitaa.

Keltapohjaista kukkakangasta halvalla (3e) ja paljon (4,5 metriä), siitähän saa vaikka mitä! Ruskeapohjainen on finlaysonin pöytäliina, värit on oikein kauniit ja vuodenaikaan sopivat.

Tutta-arvontapalkinto tuli loppuviikosta. Senverran palkintoon sai vaikuttaa, että kysyivät sukupuolen ja kokotoiveen, toivoin tyttöpakettia koossa 68cm.
Paketissa oli vaatteita nalle- ja norsukuosissa. Bodyja, potkareita, kokopuku, collegepuvut, trikoita. Tuo nallekuosi on turhan hempeä makuuni, norsut menettelee. Norsuista saatan jemmata bodyn omia mummoaikoja odottelemaan, muut vaatteet menevät ystäväni lapsenlapselle.

13.09.1988

21-vuotta sitten, 13.9.1988, meidän perheessä iloittiin ihanasta vauvasta. Vauvasta, joka teki minusta ja silloisesta miehestäni myös poikalapsen vanhemmat ja esikoisestamme isosiskon.
Poika syntyi edellisenä päivänä hetikohta puolenpäivän jälkeen. Synnytys oli nopea ja helppo, doulana ollut mummi ehti juuri ja juuri paikalle. "Laitetaan ponnistuajaksi 1 minuutti kun ei tähän oikein sekunttia voi laittaa", sanoi kätilö.


Eläväisen ja iloisen, pilke silmäkulmassa touhuavan pojan iloksemme ja onneksemme saimme.

Sama meno jatkuu edelleen, pilke silmäkulmassa. Ilo ja onni on olla tuonkin mude!!

PYÖRIEN PÄÄLLÄ

Poitsu on ollut jonkinaikaa pyörää vaille. Toivelistalla on ollut 26 tuumainen, 3-vaihteinen ja jalkajarrullinen siistin näköinen crossifillari. Edellisessä pöyrässä oli enemmän vaihteita, nyt poika on sitä mieltä, että vähempi riittää. Sehän se tekikin löytämisen vaikeaksi, 26 tuumaiset on melkein järjestään vähintään 7-vaihteisia.
Nyt sitten onnisti, perjantaisessa hesarissa oli mainos juuri toiveiden mukaisesta menopelistä. Plussaa oli hyvä alennus, hintaa jäi vain 199e! Nyt onnellinen jäbä vetelee pitkin pihoja. Juu, ja ilman käsiä pitää tietysti kokeilla ja temppuilla...

Pikkulikka sitten päätti, että hänpä nyt vihdoin opettelee ajamaan ilman apupyöriä. Tasapaino on hyvin hallussa ja osaa jo ihan hyvin ajaa... Niinkauan kun luulee iskän pitävän kiinni! Samantien kun huomaa ajavansa itsekseen, irrottaa kädet ohjaustangosta ja meinaa mennä ketoon-baby-ketoon. No, eiköhän se siitä, kun muutaman päivän totuttelee.

Vähän sitten rupesi harmittamaankin. Vanhin sisaruksista, iskän esikoinen edellisestä liitosta, tuli hakemaan ekaluokkalaisen shoppailuseurakseen. Lähtivät ostamaan neidille näin jälkijunassa synttärilahjaa, ja oli jo sovittu että kaksin menevät. No, kyllä se tuokin ilme kirkastui, otettiin auto alle ja suunnattiin ikeaan. Leikkipaikalle mahtui jonottamatta, ja niin oli lapsi taas yhtä hymyä!

torstai 10. syyskuuta 2009

RAJATTU

Taas torstai ja haasteen aika. RAJATTU on siis valokuvatorstain aihe tälle viikolle.


RAJATTU käyttötarkoitus, poskiontelontulehdukseen tälläkertaa.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

AURINGONKUKKIA

Helsingissähän (ja Vantaalla samoin) on istutettu kaupunkilaisten iloksi ja poimittavaksi kukkia ja herneitä. Me oltiin tänään kesän/syksyn ensimmäisellä poimintareissulla. Ajeltiin Malmin kupeeseen, Tattariharjuntien varrelta löytyy näin upea auringonkukkalaakso, kuten lapset paikkaa nimittivät.

Matkaan varustauduttiin linkkuveitsellä ja saksilla. Hyvä niin, sillä auringonkukkien varret on senverran paksuja ja jämäköitä, ettei niitä oikein ilman apuvälineitä saa siististi poikki. Pikkulikka kukanpoimija oli tietysti onnellinen, melkein kuin maanpäällinen paratiisi hänelle.


Suuri purkillinen iloa ja väriä, onhan ne hirmuisen kauniita! Yritetään ehtiä vielä toistekin ennen laakson lakastumista.

TAAS KIRPPUJA

Meillä kotona on täys härdelli ja kaaos päällä. Uusi jääkaappipakastin tuli taloon, koska on hieman isompi kuin edellinen, niin piti keittiötä vähän järjestellä. Samaan syssyyn sitten päätin, että nyt on sopiva hetki uusia myös kirjahyllyt. Vielä ollaan vaiheessa että vanhoja tyhjennetään. kirjakasoja ja muita kasoja on ympäri huushollia. Ei sitä jaksa koko päivää, välillä pitää käydä ottamassa etäisyyttä, siis kierrätykseen!

Kangasvarastot taas karttui. Ikealaisia ukkoja pussilakanan verran, nuo hillitymmät kuosit ovat vauvakokoisia pussilakanoita. Metrin pala vallilan "herttarouvaa" ja samanverran tekolehmäturkista kammottavissa väreissä.
Lelujakin, mickin kirjainpalikoita ja joku kolmio-neliö-rakennus-sarja. Joo, ja sitten toinen muumilipas...tää oli huomattavasti halvempi kuin viikonlopun kirpparin pakkosaada-ostos. Maksoi siis vain 50 senttiä. Tällästähän tämä kirppuilu on, samasta tavarasta maksaa joskus enemmän joskus vähemmän.

Nämä ovat tämänpäivän ilonaiheet! Meillä vähän keräillään jolly-dollyn ja brion vanhempia tämäntyylin pehmoja. Ne on yksinkertaisuudessaan jotensakin vetoavia. Tämä on brion ja vähän suurempi kooltaan, 30 cm. Nukkumatti oli IHAN pakko ostaa, onhan tuo niin merkittävä osa lapsuutta!

Tälläisiä tänään, taas jaksaa käydä kirjahyllyn kimppuun.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

HYVÄ MIELI KIRPPIKSELTÄ

Eilen vietin lapsivapaata lauantaita, kirppistellen ja kierrätellen tietysti!

Aamusta Myyrmäkihalliin. Myyjiä oli ihan kivasti, melkein hallillinen. Ostajia oli mielestäni vähänlaisesti. Tavallisesti ryysis on kova ja tunku hirveä, nyt oli mukavan väljää ja pääsi kivasti pöytien tarjontaa tutkailemaan.
Purkin ostin vanhemmalta pariskunnalta. Kun kysyin hintaa, niin pappa sanoi 5e, tähän mamma, että ei kun se lähtee 50 sentillä. Pappa jäi siihen mutisemaan, toivottavasti eivät asiasta perheriitaa aikaiseksi saa.

Purkin hinnassa "säästin" 4,5euroa, sen sitten tuhlasin tuohon muumisäästölippaaseen. Oli tämän kirppukierroksen pakkosaada-juttu. Roopelippaan kun vielä joskus löytäisi.

Maatuskat on yksi keräilykohde, nämä tälläkertaa kokoelmaa kartuttamaan. Vaatetta ei juurikaan löytynyt, pikkulikalle farkkuhame ja juhlamekko. Muutama lelu, kirja ja palapeli päätyi myös ostoskoriin.


Kierrätyksestä taas kankaita. Sininen ja ruskea paksumpaa puuvillaa, disneykuvioinen ei omaa silmää miellytä mutta tytöt tykkää. Tuota pientä (20x20 cm) pääsiäisliinaa en vain voinut jättää ostamatta!
Kuka muistaa näitä laseja!? Minä muistan!! Ihanan kammottavat, harmi että oli vain nämä kaksi kaupan. Keraaminen voikippo, made in sweden, kukkapurkiksi ajattelin.
Kyllä kierrätys on kivaa!!!