torstai 29. lokakuuta 2009

oon ommellut

Sain viimeinkin aikaiseksi senverran, että käppäilin kangaskassini kanssa tien toiselle puolelle ja rupesin hommiin. En siinä kadulla vaan Kivenkolossa...

Kivenkolo on asukastalo, jossa toimii myös käsityöpaja. Pientä (5e/vuosi) maksua vastaan saapi käydä ompelemassa ja kangaspuita paukuttamassa. Tilaa on levitellä kaavoja ja kankaita, käytössä pari saumuria ja ompelukonetta, poppana- ja mattopuut. Mukavaa seuraakin saattaa olla paikalla olla :)


Ikealainen kassi ja peruspaita 5-v:lle. Nuo ikean paksummat puuvillat on kyllä ensteks parhaita kassikankaita! Halpaa, sopivan napakkaa ja kivoja kuoseja.
Paita on pienennettty aikuisten paidasta, kaula-aukko ja olkasaumat hyödyntäen, siis nopeasti ja helposti valmista!


Pari liehuvahelmaista hametta nuorimmaiselle. Onhan nuo vähän kesäiset, mutta hyvin menee päiväkodissa tähänkin aikaan vuodesta.

Taidanpa ensi viikollakin yrittää jotain tällä saralla aikaiseksi saada...

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Joululiinoja ja karkkipurkkeja

Tykkään ihan älyttömästi joululiinoista. Kohtahan ne voi taas kaapeista kaivaa ja päydille laittaa, mukavaa! Eilen kierrätyksestä löysin muutaman uuden liinan.


Silmää miellyttää vanhat liinat ja kuosit, sini- ja ruskeasävyiset erityisesti. Nämä oli siis erittäin mieluisia löytöjä!



Näitä karkkipurkkeja tuntuu nyt joka reissulla sattuvan kohdalle. Jos vaikka järjestelisi ompelulaatikkonsa ja lajittelisi nauhansa ja nappinsa näihin.


Tuli taas hyvä mieli halvalla, alle 2e nämä yhteensä...

maanantai 26. lokakuuta 2009

Syystunnustus

Iida oli antanut tunnustukset, kovasti kiitoksia!!


1. Laita kuva blogiisi
2. Linkitä blogiin josta sait.
3.Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän blogeihinsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa jotta tietävät tunnustuksesta.

Minun syksyyni iloa ja innostusta tuovat monet blogistit ihanine blogeineen. Tämän tunnustuksen haluan antaa melko uudelle tuttavuudelle

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Tie ulos

Kotoonta kun lähdetään, niin tästä se käy, tie ulos.



Valokuvatorstain haasteeseen, tie ulos, osallistun tällä kuvalla.

Lisää kuvia muilta osallistujilta täällä.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Miten tän nyt ottais?

Oltiin tänään teinitytön kanssa kaupoilla. Siinä autolle mennessä vastaan käveli äiti ja tytär. Kun oltiin päästy kuuloetäisyyden ulkopuolelle, neitini avasi sanaisen arkkunsa:
"Mä en kyl haluis olla tollasen lapsi."

En ymmärtänyt mitään, ihmettelin mitä tarkoitti.
"No tollasen, vähän niinkun mummon, tiiäthän sä. Sit sais vaan just tollasii vaatteita ja ois  out of  kaikesta."

Okei, olihan sillä äidillä tiukka nuttura ja mummohtavat vatteet ja tytärkin oli pukeutunut teiniksi aika ...no, ei teinisti. Mutta kuitenkin! Sainpahan illaksi ajateltavaa.

Olisko tässä nyt iloinen, ettei vielä lasketa kuuluvaksi kalkkiskastiin? Vai olisko sitä järkyttyny siitä, kuinka pinnallinen neitini on?

Vai muistelisko sitä vaan omaa nuoruuttaan ja pinnallisuuttaan ja olisi onnellinen että itse on jo aikuinen ja osaa katsoa sen pinnan alle?

En vielä ole toivoani menettänyt, jo viime kesänä yritti katsoa pintaa syvemmälle... 


Eiköhän tuosta vielä ihan hyvä tule ;)

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Se on täällä!!!

Ensimmäinen joulunajan lelulehti tipahti postiluukusta. Kotipoika tutkaili tarjontaa hartaudella...

Yöpaidan Bart hengessä mukana !!!!

perjantai 16. lokakuuta 2009

Näen tunnen kuulen maistan haistan

Pikkuriikki laittoi aistihaasteen.

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne sinulle merkitsevät.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

NÄKÖ: Nelikymppisenä sain silmälasit, ensin lukulasit ja nyt on käytössä monitehot. Olen näköhmisiä; muistan ihmisten kasvot mutten nimiä, näen pienetkin yksityiskohdat, hahmotan ympäristöni katselemalla. Jään usein tuijottamaan, mikä ei tietenkään ole aina soveliasta! (Tällähetkellä näkyy pöydällä palavat kynttilät)

TUNTO: Tykkään läheisyydestä, koskettelusta, kutittelusta, kainaloon käpertymisestä. Hiplaan mielelläni; vaatteita, astioita, kankaita, poskia, hiuksia... Villa ja tekokuidut saa kylmä väreet aikaiseksi, muutenkin menen herkästi kananlihalle. En ole kipuherkkä, päänsärkyä ja hermosärkyä lukuunottamatta en käytä kipulääkkeitä. (Pyllynalla oleva lampaantalja on mukavan pehmeä)

KUULO: Sairastan otoskleroosia, joka heikentää kuuloa. Korva on kerran leikattu hyvin tuloksin, nyt on taas kuulo toisesta korvasta kovasti alentunut ja luultavasti edessä uusi leikkaus. Lohdullista on, että ensimmäisenä häviää ääniala, jolla useimmat miehet puhuvat ;) Autossa kuuntelen aina musiikkia, muuten taustamusiikiksi riittää elämän äänet. Nautin suunnattomasti metsän äänimaailmasta. (Teinin huoneesta kuuluu livenettipelin ääniä)

MAKU: On enemmän makuja joita inhoan kuin makuja joista pidän. Hapan ja makea, niistä löytyy suosikit. Yökkäilen herkästi jos pistän suuhuni jotain epämiellyttävää, tähän vaikuttaa paitsi maku myös ruuan koostumus. Edellämainittu korvaleikkaus vaurioitti makuhermoa, ikävä kyllä suklaakaan ei enää maistu samalta kuin ennen! (Kävin pesulla ja hammastahna maistuu suussa)

HAJU: Myös haistelemalla hahmotan ympäristöäni. Kaupassa haistelen pesuaineet, shampoot, saippuat jne ennen ostopäätöstä. Tunnistan myös ihmisten kodit ja vaatteet hajujen perusteelle. Minulla on hajumuisti, hajut palauttavat menneitä mieleen. Rakastan märän betonin tuoksua! (Agua Lily-vartalosuihke, laitan sitä aina suihkun jälkeen)

Vastoin ohjeita, kaupanpäällisenä vielä...

KUUDES AISTI; aavistus, enne, sydämen ääni, intuitio...miksi sitä nyt nimittäisi. Tämä on ehkä se tärkein aistini jonka pohjalta teen monet päätökset ja ratkaisut. (Ei käytössä juuri nyt :) )

Laitan tämän etenpäin kahden pojan äidille, hulluna vähän kaikkeen blogiin, neljän äidille, nauraviin silmiin ja kuusen oksien alle.

Rakkaus

Valokuvatorstain haasteena tällä viikolla RAKKAUS.

Suuria ja pakahduttavia tunteita, vanhemman rakaus lapseen, lapsen rakkaus vanhempaan


Lisää kuvia aiheesta täällä.

Seurasaaressa

Aamulla ei tullutkaan sitä luvattua vesisadetta, joten pistimme lämmintä päälle ja suuntasimme seurasaareen. Meidän muksuthan fanittaa sorsia ihan täysillä, joten niitä tietysti toivoivat näkevänsä. Nähtiinhän niitä ja monia muitakin siivekkäitä.


Sorsat, joutsenet ja kanadanhanhet oli heti Seurasaaren vievän sillan kupeessa vastaanottamassa ulkoilijoita. On ne kyllä niin tottuneita ihmisiin, joka sortti tuli syömään kädestä. Ja paljonhan niitä syötetäänkin, missään en ole nähnyt niin hyvässä lihassa olevia sorsia kuin siellä!

Pulut lensi kädelle istumaan ja syömään jos malttoi paikoillaan olla. Varikset oli kaikista arimpia, mutta kyllä nekin lopulta uskaltautuivat kädestä nappaamaan syötävää.

Nämä on lintutietämykseni mukaan joko talitinttejä tai sinitiaisia, ihan en oo varma kumpia, kun ovat niin samankaltaisia ulkonäöltään. Metsälinnut söivät mielummin pähkinää kuin leipää. Keräävätkö jo rasvavarastoja kroppaansa talvea varten?


Oraviahan Seurasaaressa on aina ollut paljon, minäkin muistan niitä lapsena siellä syöttäneeni. Ovat kyllä niiiin kesyjä; yksi meinasi kiivetä iskän lahjetta pitkin taskusta evästä hakemaan ja kun kassin maahan laskin, niin toinen meni sinne pähkinäpussille.


Kolme ja puoli tuntia ulkoiltiin, pitempäänkin oltaisiin viihdytty, mutta mukana oli vain pienet eväät meille retkeilijöille ja nälkä pakotti kotiin lähtemään. Kotiinviemisinä oli iloinen mieli ja punaiset posket.
Jo pyytelevät uudelle syöttöretkelle...

Pullaa syyslomalla

Meillä vietetään syyslomaa. Ihan tässä kotosalla ollaan, mutta lomalta tuntuu, kun saa nukkua pitkään, ei tarvitse mennä kouluun eikä ole klinikkakäyntejä. Viisi laiskaa päivää, jeee!!

Keskiviikkoiltana käytiin iltasella happihyppelyllä näin upeassa tunnelmavalaistuksessa.


Torstain kohdalle seinäkalenteriin oli ilmestynyt muksujen merkintä; PULLAKERHO. Tenavat ovat innokkaita pullapaakareita, useamminkin hommaan ryhtyisivät.
Aamupalan jälkeen leivonta-aineet esiin ja taikinan tekoon.

Neitosilla on ihan selvät kuviot leipoessa. Pienempi tekee aina kaikenlaisia kuviopullia, tällä kertaa sydämiä, haamuja ja lentokoneita.
Ekaluokkalainen letittää pikkupitkoja, aina.

Minä koitin taas saada aikaiseksi korvapuusteja. Ihan hyvältä näyttää tässä vaiheessa ja vielä pellilläkin ennen paistamista. Kun vedän pellin ulos uunista, niin se on täynnään likilaskuisia ja levähtäneitä känttyjä, aivan hirveän näköisiä.
Mitä mä teen väärin kun aina käy niin????
Onneksi ne sentään maistuvat korvapuusteilta!

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Arvontavoittoja ja kassi

Minua on tänä syksynä arpaonni suosinut, minua joka en KOSKAAN voita missään arpajaisissa yhtään mitään.

Tällä viikolla on tullut voittopostia kahdelta blogistilta.
Ensin onnetar suosi hetki elämästä- blogin arvonnassa ja toi voitoksi askelmittarin, olohuoneessa kävi myös tuuri, posti toi voittajalle itsetehdyn kirjanmerkin. Vielä kiitokset onnettarille!!!


Askelmittari housunkaulukseen, kassi käteen ja kirjastoon hakemaan paaaaksu romaani, niin tulee kirjanmerkki käyttöön.

Olen juu koukussa täydellisiin naisiin, joten tämä kassi on ihan just ihana! Omat taidot ei tällaisiin tuotoksiin riitä, onneksi muut osaavat. Tämä hommattu toiselta näistä taitavista naisista.

Kyllä mun kelpaa!!!!

Jouluisia kirppuja

Joulu tulee, täytyy siis varustautua. Ei sillä etteikö rekvisiittaa jo ennestään olisi, mutta vaihteluhan on mukavaa!
Vanhahko kaitaliina mukavan lapsekkaalla kuosilla. Tykkään näistä punaisista puisista kynttilänjaloista, ei tule joulua ilman niitä. Tälläkertaa kierrätyksestä 2e:lla nelihaarainen yksilö.

Tämä liina on ihan huippukiva luonnosa, väritkin on just oikeaa tummahkoa sävyä. Vähän joutuu fiksaamaan, mua häiritsee tuo puolikas tontturivi toisessa reunassa. Se pois ja hyvä tulee!!!

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Vaatekirppuja myyrmäkihallista

En meinannut mennä, mutta sitten kuitenkin lähdin ja ihan hyvä niin. Ekaluokkalaiselle toppaa talveksi, lähes käyttämätön reimatec+ puku ja maiharityylinen oikein hyväkuntoinen takki, yhteensä 15e.

Haalaria tyttö tuskin tulee paljonkaan käyttämään, pulkkamäkeen ja muuhun lumiriehuntaan lähinnä varmaankin. Kun teinityttö meni ekalle, niin suurimmalla osalla ekaluokkalaisista oli kouluvaatteena talvella haalari. Miten kätevä ja nopea pukea ja riisua välituntitohinoissa. Nykyään taitaa olla vähissä haalarinkäyttäjät pikkukoululaisten keskuudessa.



Perusvaatetta tytöille; fleeceä, plyyssiä, collegea, neuletta (0,2-2e kpl). Meillä on vedenkestävät ulkoiluvaatteet, mutta toisinaan on mukava pukeutua ihan perinteiseen sadeasuun. Tämä sadetakki on niin hyväntuulinen,että olihan se meidän kaladikkarille ostettava (1,5e).
Välikausirukkaset päiväkotiin vararukkasiksi, 0,2e.

Pitkähihaista trikoopaitaa nuorimmaiselle, 0,6e yhteensä. Tuo valkoinen on kappiksen hirveä sifonkiunelma kimallepainatuksin, äiti inhoaa mutta tyttö tykkää. Ja mitäs äidistä!!!

perjantai 9. lokakuuta 2009

Puikoilla

Tykkään kutoa, toisinaan. Jos olisin siinä hommassa nopeampi, niin kutoisin enemmänkin. Olen nääs käsitöissä nopeasti valmista kiitos-tyyppiä. Siksi ompeleminen onkin enempi se minun juttuni, valmista tulee tarpeeksi reippaasti.

Joskus tartun puikoihin ja teen jotain pientä ja nopeaa, en edes haaveile kutovani kuvio- tai pitsineulevillapaitaa! Viikolla on valmistunut pikkulikalle villasukat. Tämä on yksi omituisista tavoistani, neulon raidalliset sukat aina vastaraidoituksin. Teini ihastui väreihin ja tilasi itselleen lapaset. Lisätoiveena oli, että kumpainenkin olisi samanlainen...



Meillähän tosiaan asuu yksi joulufani, joka rakastaa kynttilöitä ja jouluvaloja ja tähtisadetikkuja.



Tästä se taas lähtee, tunnelmointi. Kausi avattiin tähtisadetikulla, eikä siihen mikään pieni tikku riittänyt vaan kätköistä kaivettiin 70 senttinen puikko.

Taas kerran ei voi kuin huokailla ihastuksesta, ruttunutun Annika on ommellut TÄYDELLISEN paidan. Miten joku voikin olla niin taitava!!??

torstai 8. lokakuuta 2009

minäminäminäminäminäminäminä

Kiitos Jassu! Kiitos Pikkuriikki!


Tunnustus+haaste kera ohjeiden:


*Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen

*Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

*Laita linkki keneltä sait tunnustuksen

*Kerro 7 asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

*Anna tunnustus seitsemälle.

*Linkitä nämä blogissasi

*Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

1. Jo 4-vuotiaana tiesin, että minusta tulee isona lastenhoitaja. Oli toinenkin toiveammatti, kokki. Se kaatui siihen,etten pysty koskemaan raakaan lihaan.


2. Ajan usein ylinopeutta. En kuitenkaan ole koskaan saanut ylinopeussakkoja, minulla on kuudes aisti, joka ilmoittaa tutkasta ;)


3. Kun rupesin odottamaan esikoista, olin hirmu laiha, melkein alipainoinen. Jokaisesta lapsesta on jäänyt noin 5 raskauskiloa, joten nyt ollaan hieman ylipainon puolella. Pitäisi laihduttaa, kun sukuvikana kolesterolikin on koholla... Ehkäpä ensivuonna!!


4. Näen ihan hirveästi unia ja eläydyn niihin täysillä; puhun, huudan, itken, nauran...unissani. Niin, ja näen myös enneunia.


5. Olen pitkäpinnainen, paitsi kassajonossa. Pinnaani koetellaan usein, sillä valitsen aina sen kassajonon, joka pysähtyy koska hintalappu puuttuu tai punnitus on unohtunut tai kassa antaa väärän hinnan tai kortinlukija tilttaa tai...


6. Töissä olen se nipottaja, joka meuhkaa siisteydestä. "Kaikki paikalleen, paikka kaikelle." Kotona meillä on useinmiten hirmuinen kaaos, voisi olla työkaverit ihmeissään jos kylään tulisivat! Tai jos kylään kutsuttaisiin ;)


7. En ole valokuvauksellinen, kaikki kuvat epäonnistuvat. On niin kiva kun meidät "tarhantädit" joka vuosi ikuistetaan kuviin jotka päätyvät aika moniin albumeihin! Kun minua kuvataan kotioloissa, naamani vääntyy IHAN ITSESTÄÄN jonkinlaiseen irvistykseen. Se on perinnöllistä, nuorimmaiselle käy usein samoin!!


Kuusi niistä seitsemästä, joille olisin tämän eteenpäin antanut, on jo tämän saanut. Se yksi, jolle tämän tunnustuksen haluan vielä antaa, on pieni pala tallessa-blogin JOOLA.

Virta

Taas torstai ja uusi haaste! Tänään annettu haaste on VIRTA.

Virta se on pienikin virta!

Muita tulkintoja täällä.
Oon ihan koukussa tähän valokuvatorstaihin, tää on niiiin kivaa!!!

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Päivän kirput

Poika on ollut osastojaksolla ja minä tietty päivät seuraneitinä, joten on melkein ollut vieroitusoireita kun ei ole päässyt kirppuilemaan. Tänään kotiin ja tietystikin kierrätykseen...

Joulujuttuja olivat jo varastoista kaivaneet, meille päätyi vanha joululiina ja keittiöpyyhe. Ja taas peltipurkkeja, näitä näköjään sattuu nyt kohdalle; suurin luultavasti piparkakkumuottien säilytykseen ja kahteen pienempään jotain tilpehööriä.

Tällaista sekalaista tavaraa... Sinivalkoinen kylpypyyhe, aivan ihanan värinen ja kuosinen, melkein tekisi mieli ommella tästä jotain. Aikuisten pikky Myy-paita, minulle liian pieni ja koska en usko tässä lähitulevaisuudessa laihtuvani, niin ompelen siitä tyttöselle puseron.

5 metriä nallekuvioista boordia, askartelumateriaaliksi kortteihin ja pieniin lahjapusseihin. Brion puisia leluja ostan kirpuilta kun sopivaan edulliseen hintaan löytyy, tälläkertaa tällainen vaunulelu 0,40e.

Ei suuria aarteita, muta pientä kivaa kuitenkin!

tiistai 6. lokakuuta 2009

Valokuvatorstai; kosto

Valokuvatorstain haasteene tälle viikolle; KOSTO


Kuvan ulkopuolelle oikealle jää (kaupungin)vuokratalo. Aiemmin talon lapset kulkivat kouluun kallion yli ja aidan takana näkyvän (omistus)talon pihan poikki. Hieman oikaisi ja lyhensi koulumatkaa. Talon asukkaat eivät tästä pitäneet, ja kostoksi(ko) rakensivat aidan...
Totuttuun tapaan, muiden tulkintoja aiheeseen täällä.

torstai 1. lokakuuta 2009

Äiti, MIKS?????

Meillä asuu 5-vuotias kyselijä. Ihan kokoajan ja jatkuvasti, helppoja ja vähemmän helppoja kysymyksiä esittää hän.
Äiti miks puista tippuu lehdet? Äiti millon sataa lunta?
Äiti miks vaan jouluna saa paljon lahjoja? Äiti miks joulupukilla on synttärit aina tiistaina?
Äiti miks ihmiset kävelee näin? Äiti miks vaan eläimillä on neljä jalkaa?
Äiti miks vaan päivällä paistaa aurinko? Äiti mut kuuhan voi näkyy myös päivällä?
Äiti miks vaan äidit synnyttää? Äiti miks mä oon syntyny viimesenä?
Äiti millon musta tulee äiti? Äiti onks mummo synnyttäny sut?
Äiti millon on viikonloppu? Äiti onks nyt tänään?
Äiti mikä on ajokortti? Äiti paljon kello on?

Kysymyksiä, vastauksia, lisää kysymyksiä... Tätä rataa päivät menee. Voi niitä aikoja, kun kysymys pääasiassa kuului "Äiti mikä toi on?". Siihen oli yleensä niin helppo vastata, nykyään tuntee itsensä usein varsin tiedottomaksi.

Kyselee tuo isältäänkin. "Iskä miks äiti on sun kanssa?". Tiesi siihen vastauksenkin: "Siks kun se rakastaa sua".

Fiksu tyttö!!