maanantai 30. marraskuuta 2009

Kukahan tuolla... Mitähän tuolla...

Joskus kävelyllä kun katse kääntyy taloihin ja ikkunoihin, sitä alkaa ajatella kaikenlaista...

Ketähän tuolla asuu, mitähän siellä juuri nyt tehdään... Miksi tuolla on täysvalaistus ja tuolla ihan pimeää...
Ollaanko onnellisia vai käydäänkö äänekästä riitaa...
 Onko elämän perusasiat kunnossa vai onko huoli huomisesta...
Pareja, sinkkuja, lapsellisia, lapsettomia... omasta tahdosta vai tahtomattaan...
Suunnitellaanko häitä, hautajaisia, lomamatkaa, illalliskutsuja, huomista päivää...
Kannetaanko huolta läheisistä vai iloitaanko yhdessä suuresta onnesta...



Vaikka katse kääntyykin taloihin ja ikkunoihin, niin yritän olla katsomatta sisään.
Maantasalla oleviin ikkunoihin vain vilkaisen, jos edes sitä.

Joskus joku on ikkunassa tai parvekkeella ja katsoo takaisin...
Mitähän miettii kun katseet kohtaa?

"Mitäs kyyläät?"

Adventtipiparit ja iltapalaa

Ensimmäisenä adventtina meillä on tapana leipoa pipareita. Pieni paketti valmista taikinaa, siitä tulee juuri sopiva määrä samantien syötäväksi.

Aamusta menin klinikalle pojan luo, piparitaikina mukana. Oli ilo ylimmillään, kun meidän joulufani pääsi leipomispuuhiin!
Yöllä huoneen ikkunalle oli ilmestynyt kynttelikkö. Kukaan hoitajista ei sitä tunnustanut siihen laittaneensa, siis osastolla on öiseen aikaan hiipaillut TONTTU!


Illalla myös kotona pistettiin leipomo pystyyn. Nuorimmainen makasi kuumeessa sängynpohjalla, joten leipurina toimi ekaluokkalainen. Pojalla ja tällä neidillä oli taikinaa käytettävissään sama määrä, mutta valmiissa pipareissa oli määrällisesti huisi ero. Toisen mielestä kun taikina maistuu niiiiin hyvältä.
Tytön.


Väsättiin samalla iltapalaksi croissantteja.
Pari purkkia paistovalmiita Danerolles-valmiscroisantteja, voitele (valkosipuli)tuorejuustolla, päälle ohuenohutta kinkkua, rullaa, voitele munalla ja paista.
Älyttömän helppoa, älyttömän hyvää!!!!

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Märkää

Märkää ja vielä märempää...
Kosteaa, tihkua, sadetta, kovaa sadetta...
Jalassa saappaat, saappaat ja tänäänkin saappaat...

Onneksi on Hait!


Ja pisarat... nehän on kovin kauniita!
Silloin kun niitä on yksi, silloin kun niitä on monta...


Jospa joulukuu vaihtaisi veden lumeksi ja saataisiin kunnon kinokset!
Lumihiutaleetkin on kovin kauniita.

On tuolla kaapissa ihanat talvikengätkin!!!

torstai 26. marraskuuta 2009

jotta en unohtaisi

Se on täällä taas, valokuvatorstain uusi haaste :)

JOTTA EN UNOHTAISI

Siksi valtavat määrät paperikuvia!

Vaan kuka laittaisi ne albumeihin?!

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Aina ei ole pelkästään kivaa...

Pojan osastojakso alkoi tänään. Aamulla labrat, tulosten odottelua, veriarvot riittävät sytostaattitiputukseen... Illalla osastolle ja yöksi nestetiputus menemään.



Poika ollut jo pari päivää kireänä, tämä päivä on ollut pelkkää sinnittelyä. Iltaruuan aikaan sitten repesi, aivan hillitön itku.
Mentiin suljettujen ovien taakse sänkyyn pötköttämään ja läheisyyttä tankkaamaan.

"Kyllä se nopesti taas menee, vain viisi päivää... huomena on pelletkin osastolla... sanot vaan heti kun tarvitset lisää hyvinvointilääkettä... iskä on sun kanssa niinkauan että nukahdat ja mä tulen heti aamulla..."

Nämä osastolle menemiset on aina vaan yhtä vaikeita, sekä pojalle että perheelle. Itsekin tekisi mieli parkua, mutta ei se ketään auttaisi, poikaa vähiten, joten reipasta äitiä on vaan esitettävä. Huomena aamulla kun pojan luo menen, niin mieliala on kummallakin jo paljon parempi, tämä menopäivä on se vaikein.

Meillä poitsu onneksi on senverran vanhempi, että ymmärtää jo miksi tämä vain on käytävä läpi. Usein ajattelee niitä lapsia, jotka ovat vielä liian nuoria tai muusta syystä kykenemättömiä tilannetta ymmärtämään...



Vielä ennen lähtöä muksut polttelivat paketillisen tähtisadetikkuja. Pojan mielestä parhaimpia juttuja näin pimeään vuodenaikaan, kynttilöiden ja koristevalojen lisäksi. Luvattiin, että uusi paketti on kotona odottamassa kun pääsee osastolta.


Kokoajan eteenpäin, kohti parantumista...

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Räiskyvä

Valokuvatorstain tämänviikkoinen haaste on RÄISKYVÄ.

RÄISKYVÄ maito roiskui RÄSKYVÄluonteisen tyttösen kasvoille



Muita tulkintoja aiheeseen löytyypi täältä

Rannalla taas...

Rannalla taas! Rantareket on meidän juttu, ei tarvitse houkutella eikä maanitella, porukat on aina valmiita lähtöön! Tänään oltiin taas Puotilassa venerannassa.


Vielä syksyn viimeiset yritykset saada kalasaalista...



 Koska aurinko paistoi niin upeasti, Pikkulikka olisi halunnut nahkaansa aurinkorasvaa ja päälleen uimapuvun.
Joutui kuitenkin tyytymään kahlailuun saappaat jalassa ja vaatteet päällä... ilman aurinkorasvaa!


Rantaretkeilijät...




Ja sitten mäkkärin ja pizzataksin kautta kotiin!

lauantai 21. marraskuuta 2009

päläpälä

Jotkut "näin minä"-jutut on ihan kivoja, tämä johon olen  useammassa blogissa törmännyt, on oikein kiva.
Siksipä se tulee nyt tässä!!!

Tehtävänanto kuuluu: Kirjoita lauseet niinkuin ne itse sanot.

Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
"M....tin punanen mekko mahtuu mullekin."

Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
"Tarviitko apuu siin mantsan läksys?

Hyvä on, tehdään niinkuin sinä ehdotit.
"Okei, tehään niinku sä sanot."

Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
"Mummi tulee hakee meijät siin kuuden pintaan."

Matkustin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
"Meninki Hesaan bussil, kun myöhästyin junast."

Oletko nähnyt missään veljeni matkapuhelinta?
"Ooks sä nähny K..en kännyy?"

Ostitko sen hameen, jonka näimme viimeviikolla Hennes&Mauritzissa?
"Ostiks sä sen hameen sielt Henkasta?"

Mitenkäs sinä?!

Saippuakuplia

Muksut lähtee mielellään mukaan mun kierrätyskäynneilleni. Sieltä kun yleensä aina löytyy jotain heitäkin miellyttävää jonka suostun ostamaan.

Viimekertaiselta reissulta poika halusi tälläisen härpättimen, pattereilla toimivan saippuakuplien puhalluslaitteen.


Ihan päheehän tuo on! Valtavat määrät kuplia ihan tosta vaan, pääkin kestää "puhaltamisen" eikä huppaa yhtään. 


Poikakin oli innoissaan: "Me saatiin tää 20 sentillä ja beeärrässä tämmönen makso jotain 10 euroo!!!"

Hienoa poikani, tuo on oikea asenne :)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Rannalla

Marraskuu on yksi ankeimmista kuukausista ilmojen ja yleensäkin kaiken luontoon liittyvän osalta. Pimeää, harmaata, paljasta...


Onneksi välillä on toisenkinlaisia päiviä...

Torstaina aamulla kello 10 rannalla näytti tältä...

Sumua, tyyntä, muutama lokki ja pari sorsaa...

Aurinko ilmestyi pilvenreunan takaa...

Älyttömän kaunista ja rauhallista

Mekko! Ihana!

Olen tässä viimeaikoina löytänyt kierrätyksestä ja kirppareilta ihastuttavia vaatteita, pikkulikoille lähinnä.
Yksi löytö ylitse muiden on tämä mekko.


Sinistä ohutta kapeavakoista samettia, slaavilaishenkistä kukkakangasta, polveke- ja koristenauhaa...


Kotimaista tuotantoa menneiltä vuosilta. Minuun kolahti koko- ja pesuohjelappu, niiiin nostalginen.


Juuri sopiva 5-vuotiaalle. Mieluinen myös. Tytön lempiväri on sininen ja hänelle sopii erinomaisesti vanhahtavan tyyliset ja malliset vaatteet. 
Ruusunen mekoksi tämän nimesi 


1,50e, kierrätyksestä.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Kirppukankaita ja pikku pipoja


Kierrätyksestä tälläistä lapsekasta kangasta parimetrinen pala. Hulpiossa ei harmi kyllä ole mitään tietoja, kenen kangas ja milloin painettu. Hyväkuntoinen ja kirkasvärinen, kiva kuva-aihe. Huomaattehan seisovan parin pojan leveälahkeiset housut!

Tätä kaveria olen kyllä ihmetellyt, aika pelottavakin läheltä katsottuna. Upeat räpsyripset, mutta missä on pojan iirikset!?


Nämä lasten lakanat on myös kivat. Näitä on varmaan käytetty aikana ennen pussilakanoita, luulisin. Peiton alle ja reuna käännetään näkyviin peiton päälle, tiedättehän mitä tarkoitan.... Tuo koristeraita on senverran reunassa, että aluslakanana jäisi patjan alle.Milläs nimellä niitä sellaisia lakanoita kutsutaan, välilakanako? Vieläkö joku niitä käyttää, ei kai...



Olen vähän ommellut. (On muuten hyvät pelit, ne uudet vehkeet, kone ja saumuri.Joolan blogissa luin kirjoituksen kätilöstä ja vastasyntyneistä Etiopialaisista ja ompeluseuroista ja...

Osallistun toisinaan hyväntekeväisyyskeräyksiin ihan riihikuivalla, omimmaksi tavaksi auttaa koen tekemisen. Niinpä sitten ompelin pikkuisia pipoja. Tuleepahan hyötykäyttöön marimekon ysmy-tilkut.



Marraskuun loppuun on aikaa tehdä käsityölahjoja. Pieniä pöksyjä ja paitoja vielä ajattelin surautella. On tuolla pari pipoakin valmiiksi leikattuna...

Ei tällä taivaspaikkaa itselleen varmista, hyvän mielen kyllä saa ;)

Kaitaliina ja maxi-market muistoja

Kierrätyskeskus on kyllä ihana paikka, kuin suuri aarrearkku! Koskaan ei voi tietää, mitä tulee löytämään. Joskus käy tuuri ja löytää heti etsimänsä. Toisaalta, jollei löydä, on hyvä syy käydä uudestaan. Harvoin käy niin, että joutuu tyhjin käsin pois lähtemään.

Yksi viimeaikaisista ilahduttavimmista löydöistä on tämä jouluinen kaitaliina. Ihan suoraan lapsuudestani, meillä on varmaan ollut tämä sama ja muutama muukin.



PAPERINEN kaitaliina. Jotenkin ihan hullua! Lapsuudessani käsityö oli vielä kovastikin arvossaan, on jotenkin hassua, että silloin oli näitä paperiliinoja. Oliko se tuolloin uutta ja hieno, vai mikä lie noiden suosion salaisuus on??


Tämä oli vielä muovikääreessä ja hintalappu päällä. Ei mitään viivakoodeja silloin!! Ei kai kassaneidit sentään noita numerosarjoja joutuneet näpyttelemään, eikös kultaisella 70-luvulla jo jotkut piipparit kassoilla ollut?!



Tuli niin muistoja mieleen tuosta maxi-marketin hintalapusta. Me asuttiin Espoossa ja tehtiin parin-kolmen kuukauden välein hillittömiä shoppailureissuja Leppävaaran maxiin. Noilla reissuilla ostettiin kukkurakärrylliset kamaa, kaikkea mahdollista. Vaatteita, kenkiä, leluja, pesuaineita, kankaita, sisustustavaraa...

Tuolloin ei juuri itiksiä ja jumboja ollut. Tapiolassa oli sentään Heikintori, jonkinlainen kauppakeskus pienine liikkeineen. Ja sitten tietysti ostarit!! Meidän lähiostarilla oli pari vaateliikettä ja kirjakauppa ja KEMIKALIO ja BAARI ruokakauppojen ja kampaamon lisäksi. Ja sitten se pakollinen lähiökapakka jossa minäkin olen ensimmäiset tienestini kesätöissä ansainnut.

Mutta Maxin voittanutta ei kyllä ollut! Kaikki penskat lähdettiin aina mukaan, noilla reissuilla kun sai melkein kaiken pyytämänsä :) Nekin ihanat kiilakantaiset kengät, joissa oli pohkeeseen kieputettavat nauhat...

Voi noita aikoja!!!  

maanantai 16. marraskuuta 2009

Piikkimatto ja "piikittelyä"

Olen jo jonkun aikaa ollut aikeissa ostaa itselleni piikkimaton, vai fakiirimattoko se on. On jäänyt ostamatta, kun hinta on suolainen ja ei kuitenkaan voi olla varma tuleeko moista käytettyä. Eilen satuin huomaamaan mainoksen halvasta matosta, kävin sitten hakemassa pois.

Eilen jo testimakasin. Ensin t-paita päällä, muttei tuntunu missään. Ei kun rohkeasti vaan paljasta pintaa peliin ja makaamaan! Aluksi tuntui ehkä vähän inhalta, mutta kun hyvän asennon löysi, niin mikäs siinä oli köllötellessä.

Kovasti nahka punoitti ja kuumotti kun ylös nousi. Siitä nyt en tiedä, että rentouttiko ja poistiko kireyksiä. Taisin kyllä torkahtaakin, joten ei se ainakaan pahaa tehny. Jospa sitä muutaman käyttökerran jälkeen olis kuin uudestisyntynyt...



Teinitytön oli PAKKO SAADA täydennystä vaatekaappiin, joten oltiin sitten kaupoilla pyörimässä. Löysihän tuo vaatetta, en tosin epäillytkään etteikö löytäisi ;)
Ostinpa itsellenikin paidan...




Se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa :)

lauantai 14. marraskuuta 2009

Tyttöset yökylään

Pitkästä aikaa tyttöset lähtivät yökylään ystävällemme Sannalle. "Pitkästä aikaa" on tyttöjen oma mielipide, juurihan kuukausi sitten viimeksi yökyläilivät. Vai muistanko väärin?!

Mukaan pakattiin vähän puupalikoita, vaihtovaatteet ja uimakamat. Ja paljon iloista mieltä!! Toivottavasti näin tälläkertaa, muunkinlaista mielialaa on ollut joskus mukana :)


Niin, ja olihan mukana myös pikkulikan tekemä lahja Sannalle. Synttärisellainen, vaikkei synttäreitä ollutkaan... Tässä tutkitaan tuota lahjaa. Muutama paperi niitataan yhteen, joka sivulle liimataan pari prinsessatarraa ja ehkä piirretään jotain, ja SATUKIRJA on valmis!

Kirjoittaa tyttö ei vielä osaa, mutta mitäs pienistä! Sadunhan voi kertoa omasta päästä. Eikä kirjaan heti kyllästytä, kun tarina on jokaisella lukukerralla erilainen...


Sitten se melkein paras juttu, kylpyamme!!! Ihan ja aina ja jokakerta joku tai kaikki muksut haluavat päästä ammeeseen. Pikkulikka kävi koekäyttämässä uimapukunsa.

                                          
Sukua Addams Familyn karvaiselle Se-serkulle??

Perjantai

Aamuyön vessareissulla sohvalta löytyi nämä. Nuorimmainen vaeltaa melkein joka yö sohvalle nukkumaan.
Aiemmin tuli aina mun viereeni. Vaikka unenlämmin lapsi kainalossa onkin mukava, niin en kyllä joka ikinen yö siitä ihanuudesta halua päästä osalliseksi.Muuten vielä menisikin, mutta tämä tyttönen on varsinainen sängynvalloittaja. Ja tietysti tekee sen pyörimällä ja hyörimällä ja huitomalla ja potkimalla unissaan.

Ollaan siis sovittu, että viereen pääsee jos on kipeä tai näkee painajaisia. Ja joka yö EI nähdä painajaisia! Mutta sohvalle tuo öisin siirtyy. Siitä on tainnut tulla tapa; havahtuu unestaan ja kun toteaa olevansa meillä, niin vaeltaa. Kun ollaan iskällä, niin nukkuu kyllä koko yön omassa sängyssä...



Kun ekaluokkalainen oli lähetetty kouluun, minä valloitin sohvan. Ihan kaamea päänsärky piti otteessaan melkein koko päivän. Ei edes migreenilääkkeet meinanneet kipua katkaista. Alkuillasta onneksi rupesi jo tuntumaan paremmalta. Mulla voi päänsäryt kestää montakin päivää, ja se on kyllä ihan h....ttiä.



Hyvinhän nuo tenavat taas itseään viihdyttivät silläaikaan kun reporankana makasin. Olivat kaivaneet kasvovärit kaapista ja toteuttaneet itseään. Tämä oli ottanut tällaiset "tatuoinnit". Tiukka ilme johtuu siitä, ettei saanut juuri sillä siunaamalla hetkellä soittaa kitaraa vaan joutui odottamaan vuoroaan...



Että ei ihan hirveän paha päivä, vaikka olikin perjantai ja 13 päivä...

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Meillä on possu

Ei ehtinyt rokote antamaan suojaa, meillä ensimmäinen possupotilas, teinityttö 14-v. Viljelyä ei tehty, mutta oireet on varsin selkeät.
Normiflunssaa korkeampi kuume, yskä, kurkkukipu, päänsärky, lihaskipu, oksentelu...



Tytölle aloitettiin tamiflu lääkekuurina, pilleri kahdesti päivässä 5 vuorokautta.
Pojalle aloitettiin ehkäisevä hoito, yksi tabletti kerran päivässä 10 vuorokautta.

Ei voi kuin toivoa, että ehkäisevä hoito auttaa eikä poika tautia saa...

tiistai 10. marraskuuta 2009

Pikkaraisia ja lumileikkejä

Viikonlopulta nämä kirppuostokset. Vähän lisää väkeä Pikkaraisten sukuun. Likat tykkää näistä täysillä, niinkuin kaikesta käteen sopivasta pienestä kivasta.

Taustalla pussilakana aikuisten koossa. Pari pientä reikää sauman vieressä on, mutta ei haittaa kun ajattelin kankaan ompeluksiin. Kaunis on.


Luntakin saatiin taas tänään. Aamupäivällä oli tosi kaunista ja talvista, iltapäivällä oli jo ehtinyt paljon sulaa pois.  Nyt iltasella vähän pakastaa, jospa loput pysyisi maassa muutaman päivän.


Nopeita kun oltiin, niin ehdittiin pulkkamäkeen ja lumiukon tekoon. Poitsu ripusti ukon käteen lapun: "ÄLÄ RIKO MINUA!"

Koko päivän sai tälläkertaa seistä ehjänä, äsken huomattiin, että enää on tallottu kasa jäljellä.
Kyllä nähtiin meillä surullista naamaa...


Ei nää minunkaan tenavat mitään pyhimyksiä ole, mutta pääni voisin pistää pantiksi, etteivät toisten tekemiä leikkejä tai rakennelmia rikkoisi.
Ja jos rikkoisivat, niin en kyllä poskea paijaisi...

Harmittaa minuakin