lauantai 30. tammikuuta 2010

Tyttöenergiaa ♥

Meidän 5-vuotiaamme on melkoinen pakkaus!

Tyttö on ollut aika alkupäässä jonoa kun temperamenttia on jaettu.
Paiskoo ovia, heittelee tavaroita, kiroaa ja huutaa.
Kyllä meillä kaikkea tuota saa tehdä, mutta joskus se menee yli ja silloin on pakko houldata.
Tyttö syliin, jalat omien jalkojen väliin, käsistä kiinni ja tiukka ote...

Siinä se huutaa KOVAA, vuodattaa kyyneleitä ja rimpuilee...
" Äiti, mua sattuu... äiti, päästä irti... äiti, sä nipistät... äiti, mä en pysty hengittää...!!!"
Joskus huutaa 5 minuttia, joskus kymmenen, toisinaan jaksaa jopa puoli tuntia.
Sitten huuto loppuu, ihan yhtäkkiä. Lasi vettä, vähän syliä ja silittelyä ja kaikki on hyvin.

Vimeviikolla viimeksi. Alakerran rouva katsoi minua seuraavana päivänä jotenkin...oudosti. Vai kuvittelinko vaan!? Mieli teki selitellä, en sitten kuitenkaan.

Neiti on hyvin määrätietoinen ja tietää mitä tahtoo. Meillä usein kuultu sanonta on "Mimmi ei kysele"
 Ei tosiaan, tekee usein niinkuin parhaaksi näkee, vie tahtonsa perille vaikka läpi harmaan kiven,
jos sellainen edessä sattuisi olemaan.

Ilme on päättäväinen, otsalle ilmestyy herkästi ryppy, suu avautuu vastaväitteeseen... 
Kielellisesti on lahjakas, sanavalmis ja kova perustelemaan.
Usein oikein hämmästyy, tytöllä on aina hyvät perustelut käytökselleen ja toiminnalleen. Välillä tietysti kovin lapsekkaat, mutta perustelut kumminkin!
Mielipide ja kommentti on asiaan kuin asiaan, eikä ujostele sanoa sitä!


Ei me aina tahkota ja taistella, meillä on älyttömän ihanaakin. Onneksi useinmiten sitä!!

Tyttö nauraa, hassuttelee, höpsöttää.
Juttelee mukavia ja naurattaa meitä jutuillaan. Niitä riittää, neidin mielikuvitus on melkoinen.
Laulaa (lastenlauluja ja hittibiisejä), leikkii (saa leikin aikaiseksi vaikka hiuspinneillä),
piirtelee ja askartelee (meillä seinät täynnä taideteoksia, niitä lähetellään postipojan mukana myös sukulaisille),
satuja kuuntelisi ja lautapelejä pelaisi kellon ympäri...

Tulee syliin, ottaa kiinni ja rutistaa, suukottaa ja sanoo rakastavansa.

♥♥♥♥

9 kommenttia:

  1. Hyvä kun löytyy tempperamenttiä! Kyllä täällä (maailmassa) on oltava luonnetta, että pärjää-eipähän kukaan tallo varpaille:)

    Taiteilija luonne, kenties...

    VastaaPoista
  2. ihana pieni neiti..ja hyvähän se on kun luonnetta löytyy ja sanavalmiutta piisaa...

    VastaaPoista
  3. Suloinen neiti ja ihailtavan tempperamenttinen, saa taatusti sanansa kuuluviin sisarusten kesken. ;)

    Onnittelut 15 vuotiaalle!

    VastaaPoista
  4. Eipähän jää jalkoihin elämässä =)

    VastaaPoista
  5. 'Onneksi' on muillakin =) Meillä tuossa pikkuneidissä virtaa samanlaista verta - ihan turha astua tielle, siitä marssitaan kuitenkin just silleen, kun neiti on suunnitellut. Ja joskus tosiaan sitten se menee överiksi ja ihan muuten sama juttu: se huuto, että just kuolen päättyy seinään ja tyttö alkaa juttelemaan söpöjä. Onneksi näitä kohtauksia ei tule usein, mutta hieman pelottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Poikakin kuuntelee enemmän ja tottelee (siis tytön iässäkin) - tytöllä on kyllä niin luja tahto.

    VastaaPoista
  6. =) Kuulostaa niin monella tapaa tutulta... ♥

    VastaaPoista
  7. Ihan hyvä, tossukat ei elämässä pärjää!
    Meillä kovaa vauhtia tulossa samanlainen. Tosin se ei lienee kenellekään yllätys, kun oma äitinikin on aina toivunut, että saan joskus lapsen joka edes "puoleksi niin kauhea" mitä itse olin uhmaiässä... Hehe. :-D

    VastaaPoista
  8. Sitäpä juuri itsekin aina ajattelen; tämä tyttö pärjää eikä taatusti anna kenenkään jyrätä itseään!

    VastaaPoista
  9. Sitäpä juuri itsekin aina ajattelen; tämä tyttö pärjää eikä taatusti anna kenenkään jyrätä itseään!

    VastaaPoista