torstai 18. maaliskuuta 2010

18.3.

Jotkut hetket elämässä jäävät ikuisiksi ajoiksi mieleen hyvin selvinä. Tilanteeseen pystyy palaamaan koska vain, muistaa pienimmätkin yksityiskohdat.

18.3.2009 klo 13.05. Työpaikan kahvihuone. Kaksi työkaveria istuu mäntyisen pöydän ääressä. Kaadan juuri teevettä siihen punakukkaiseen mukiin, kun taskussa oleva kännykkä rupeaa värähtelemään.
Tuntematon numero, tätä puhelua olin odottanut.

Naisääni esittelee itsensä ja kysyy olenko paikassa jossa voin puhua.
SILLOIN  TIESIN MITÄ TULEE SANOMAAN


Olihan se silti shokki. Käskettiin lähtemään klinikalle, kävin hakemassa pojan leikkipuistosta kesken lumileikkien. Matkalla kerroin että on vakavasti sairas ja nyt aloitetaan  hoidot.
"Jos ei mentäis, niin käviskö huonosti?", kysyi hän.

Seuraavat kaksi viikkoa olivat ihan helvettiä.
Tutkimuksia, tutkimuksia, tuloksia, uusia tuloksia, lopullinen dignoosi.

Vuosi on nyt tämän kanssa eletty. Kaiken edellehän se menee ja elämänmenomme määrää. On osastojaksoja, kotihoitoa, lääkitystä, pistoksia, labroja, lääkäreitä, magneetteja...
Täytellään papereita kelaan, kotihoitoon, opetusvirastoon, kouluun, anotaan ja sumplitaan virkavapaita, sovitellaan tuloja ja menoja...

Ja hoidellaan siinä sivussa myös muu perhe.

Ei ihan puolivälissä vielä, hoitoaika on noin 2,5 vuotta. Kunhan syksyyn päästään niin ollaan jo voitonpuolella!

Poika on kestänyt hoidot hyvin, hoitovaste on hyvä ja ennuste samoin.
Myös henkinen kantti on pojalla kantanut. Tietää ja ymmärtää, että vaikka välillä on tosi kurjaa, niin hoidot on vaan läpikäytävä. Saa kirota ja raivota ja itkeä jos se oloa helpottaa, onhan tuo sitäkin tehnyt.
Yleensä on iloinen ja hyväntuulinen vitsiniekka, laskee leikkiä taudistaan ja virheestä valkosoluissa...

Pianhan tämä jo on muisto muiden muistojen joukossa...

11 kommenttia:

  1. Varmasti hurjan rankkaa teille kaikille. Asia, jota ei ikinä toivoisi kenellekään tapahtuvan. Loistavaa että hoidoilla on ollut vastetta. Hurjasti voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista


  2. Menee varmasti vielä vuosia, että sen päivän muisto haalenee. Onneksi olette saaneet loistavaa hoitoa ja ennuste on erittäin hyvä. Ja onneksi lapset ovat fyysistä kokoaan kestävämpiä ja sinnikkäämpiä. Varmasti rankkaa pojalle, mutta onneksi hänellä on rakastavan perheen tuki. Voimia vielä loppuhoitoihinkin, teille kaikille.

    VastaaPoista
  3. Hurjan paljon voimia ja jaksamista koko perheelle ja varsinkin pienelle miehelle.

    VastaaPoista
  4. En osaa oikein mitään järkevää sanoa tähän. Ei kai tarvitse? Halaus.

    VastaaPoista
  5. Työssäni kohtaan ja hoidan päivittäin syöpää sairastavia ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin. Näen ja kuulen ihmisten tunteet, mutta ihan mahdotonta on edes yrittää kuvitella miltä se oikeasti tuntuu. Elämä on siitä kummaa, että koskaan ei tiedä mitä se eteen heittää :(

    Todella paljon jaksamista teidän koko perheellenne! Hienoa, että hoidoille on ollut hyvä vaste ja poika on jaksanut hyvin. Lapset osaavat yllättää reippaudellaan ja positiivisuudellaan ja onneksi näillä asioilla on myös suuri merkitys sairauden voittamisessa.

    VastaaPoista
  6. Sinä vaikutat vahvalta ihmiseltä, joka kestää ja auttaa muitakin kestämään. Toivon paljon jaksamista hoitojen loppuun saakka ja pikkupotilaalla paaaaljoon hyvää elämään tämän sairauden nujerrettuaan.

    VastaaPoista
  7. Tämä kosketti ja pysäytti.
    Voimia jatkoon, hoitoihin, arkeen koko perheelle. Hienoa että hoidoilla on vastetta.

    *Halaus*

    VastaaPoista
  8. Voi pientä ♥

    Halauksia ja jaksamista!

    VastaaPoista
  9. Kiitokset kaikille kommentoijille tsempeistä.

    Eniten tässä vuoden aikana on ihmetellyt, kuinka hienosti poika itse on kaiken ottanut ja kestänyt. Vahvaa tekoa on!

    VastaaPoista
  10. Tän vieressä omat huoleni ja murheeni kalpenevat pienen-pieniksi, lähes olemattomiksi... Voimia koko perheelle!

    VastaaPoista