maanantai 22. maaliskuuta 2010

On tää ihan kivaa

Kyllähän se on niin, että jokaisessa päivässä on jotain erityisen ilahduttavaa!
Pitää vaan avata silmänsä ja huomata se.
Tällä viikolla päätin huomata...

Maanantaina porukalla metsään ja uudella kameralla satoja kuvia. Kaikki halusivat kuvata, pienimmästä suurimpaan. Nyt on kuvakansiot pullollaan kuvia, hyviä ja vielä parempia.

Tiistaina päiväkodin pihalla tyttöä hakiessa nauroin hoitajan kanssa vedet silmissä. Tytön vaatteena oli tänään sininen veluuripeitto kiedottuna vartalon ympäri. Kovasti olivat kehuneet tyttöä merenneito-prinsessaksi.
"Mimmin kanssa on aina niin hauskaa", sanoi hoitaja ja kertoi kuinka tyttö oli jekuttanut.

Ihana päiväkoti, jonne on hyvä viedä tuollainen tänttähääräkin. Vaikka sitten korkokengissä, "kipsi" jalassa (tää on viimeisin villitys!) ja torkkupeitto hameena.



Keskiviikkona olin juuri tiskaamassa nakkisoppakattilaa kun iskä ilmestyy paikalle. Ja ojentaa kimpun keltaisia tulppaaneja! Tulppaaneja, mun lempikukkia 
Juuri joku aika sitten marmatin "...kun joskus sais kukkia muutenkin kuin merkkipäivinä..."

Oppiihan se vanhakin koira uusia  temppuja ;)

Torstaina tytöt pääsivät mummin kanssa teatteriin, kaikki kolme. Kävivät Ruotsalaisessa Teatterissa
 (Svenska Teatern på svenska ;) ) katsomassa Pippi Långstrump:in seikkailuja. Esitys on sekoitus teatteria, musiikkia ja uutta sirkusta.
Pikkulikat eivät ruotsia ymmärrä, vaan eipä tuo ollut haitannut. "Äiti se oli tosi kiva!", ilmoitti ekaluokkalainen heti kotiin tultuaan. Lapsen ilo on vilpitöntä ja tarttuvaa!

Sitäpaitsi, sai väsätä lähtijöille kauniit kampaukset! Ja sehän on TOSI kivaa!

Perjantaina tuli kuluneeksi vuosi siitä kun pojalle laitettiin keskuslaskimokatetri, tutuille Letku. 
"Tätä täytyy juhlia!", ajatteli poika ja järjesti kekkerit. Iskän pisti kauppaan herkkuostoksille, puhalsi ilmapallot ja heitteli serpentiinit, kutsui "yllätysvieraaksi" yhden ystäväni.
Kakun virkaa toimitti berliinimunkki, yksi kakkukynttilä oli, tietysti!! Jonka puhalsi sammuksiin vasta senjälkeen kun oltiin laulettu "...paljon onneeeaaa letku..."!
Pojan asenteesta jaksan iloita joka päivä, tänäänkin ♥

Lauantaina ilahduin kovasti paljon niinkin maallisesta ja materialistisesta asiasta, kuin alennetut hinnat.
Ruokaostosten lomassa katsastimme marketin urheiluosaston ja siellähän oli pois-vanhat-mallit-alehylly täynnä merkkilenkkareita ja streetkenkiä.
Pojalle kolme paria ja nuorimmalle pari ostettiin, hintaa jäi vaivaiset 43,50 e!
Toivottavasti huomena iloitaan siitä, että tämä lapsi on terve. Jos näiden kärryjen edellinen työntäjä on kantanut jotain noro-plörö-ruikkuviirusta, niin näin se ihan varmasti tarttuu ;)

Sunnuntai ja terve tyttö, siinähän sitä jo on aihetta iloon ;)
Olihan tää muutenkin ihan kiva rento sunnuntai. Pitkät unet, aikaa ja rauhaa lukea koko hesari, tyttöset kaverisynttäreillä, porukalla iskällä...

Kun rupesimme iskän kanssa kimpassa kulkemaan, teini oli noin 3-vuotias. Näille kahdelle on vuosien varrella kehittynyt loistava suhde. Kun olimme seurustelleet jonkin aikaa, aloin epäröimään ja otimme pienen aikalisän. Mitä tekee mies?! Käy tapaamassa tyttöä, koska olivat jo kiintyneet toisiinsa!

Tulee erityisen hyvä olo, kun seuraa näiden kahden välistä ystävyyttä. Hyviä ja rakkaita ihmis-suhteita ei ole kenelläkään liikaa!

Että sellaista menneellä viikolla, arkea mutta kuitenkin ihan mukavaa!
Ja tulevalla viikolla vaihdetaan vaaleanpunaiset lasit mustiin. Joka päivä valitusta, napinaa ja ruikutusta, kurjaa kurjaa ja vielä kurjempaa...

Tai sitten ei :)

6 kommenttia:

  1. Pitäisi yrittää omaksua sun asenne. Mä oon yleensä just se ruikuttaja :). Tänään paistaa aurinko, tänään on hyvä päivä. Vaikka taas ollaan vähän myöhässä, mutta en anna sen lannistaa.

    VastaaPoista
  2. Ihana positiivinen postaus!

    Ja onnea täältäkin "letkulle", letku on mulle työn puolesta HYVINKIN tuttu ;-) Näitä tarinoita on aina niin ihana kuulla.

    VastaaPoista
  3. Onnea Letku!

    toivottaa blogiisi eksynyt sairaanhoitaja :D tämä oli jotenkin ihana lukea!

    VastaaPoista
  4. Letku kiittää onnitteluista ;)

    Jassu, mitäs letkuhommia teet työksesi?

    Höpöhöpö sä mikään ruikuttaja olet, Mari! Luepas vaikka omia blogipostauksiasi ;)

    VastaaPoista
  5. No sanotaanko näin, että tavallaan olen noiden (ja monen muunlaistenkin) letkujen "mamma" täällä Suomessa... :-D

    VastaaPoista
  6. Oi että, aina sitä hämmentyy, kun törmää blogikirjoitukseen, joka tuo liikutuksen kyyneleet silmiin! Ihana tuo miehesi tyttäresi kanssa, melkein kuin elokuvasta tai ainakin sellaisesta ihanasta brittiläisestä tv-sarjasta, joita rakastan katsoa.

    Kiitos!

    VastaaPoista