keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

6-vuotta

Synttäriputki jatkuu, eilen juhlittiin nuorimmaisen 6-v! synttäreitä. Ihan kotiporukalla vaan, varsinaiset kemut mummeille, kummeille ja ystäville pidetään parin viikon päästä.

Pahnan pohjimmainen syntyi iloksemme 6.4.2004, iltapäivällä kello 15.32.
Edellisenä iltana meni vedet, mutta synnytys ei vaan käynnistynyt.Ottivat sisään kättärille, jollei mitään tapahtuisi, niin vuorokauden kuluttua käynnisteltäisiin.

Yö meni supistuksia odotellessa, aamu meni supistuksia odotellessa, aamu vaihtui päiväksi samoissa merkeissä... Kahden aikaan puhuin veljeni vaimon kanssa puhelimessa. "Ei tää tästä nyt meinaa syntyä!" sanoin vielä silloin...

Vartin päästä pyysin päästä käyrille, "... mua saattaa supistaa kun vatsa välillä kovasti pinkeältä tuntuu...".
Kätilöä vähän nauratti. Seitsemättä hakemassa eikä ole varma supistuksista...
Sain vyön valtavan vatsani ympärille ja johan rupes lyyti kirjoittamaan, niin komeeta supistuskäyrää rupes kone piirtämään, jotta!

Puoli kolmelta soitin iskälle, että jos vaikka jo tulis. Tulihan tuo, vei muksut matkalla mummille ja puolessa tunnissa oli jo kättärillä. Siinä vaiheessa ruvettiin miettimään josko jo kohta synnytys-saliin siirryttäisiin. Sinne sitten, ei mitään kiirettä pidetty kun en edelleenkään niitä supistuksia tuntenut. Kätilöt toimistossa vaihtelivat tietoja ja me käytävän penkillä odoteltiin...


Rupesi tuntumaan painontunnetta selänpuolella, kun siitä kätilölle sanoin, niin johan pistettiin liikettä kinttuihin ja juoksujalkaa saliin. Ja sittenhän mä viimein ne supistuksetkin tunsin... Olin polvillani sängyn päällä ja roikuin miehen kaulassa, muutaman supistuksen otin vastaan ja jo tuli tarve ponnistaa...Kohtahan seuraava supistus jo tulikin, ponnistus ja vihonviimeinen pahnanpohjimmainen tyttötyttönen oli syntynyt.

4265 gr, 53 cm, ihana. Kopio isoveljestään, syntymäajassakin vain minuutin ero.
"Onko ne kaikki syntyneet näin nopeasti?", kysyi avustanut kätilö
.
 Kyllä mulle jo ensimmäisen jälkeen sanottiin, että "...jos rouva aikoo tehdä lisää lapsia, niin ensimmäisestä nipistyksestä sairaalaan." Kun en tosiaan tunne niitä supistuksia kuin vähän ennen ponnistuspolttoja... Olenkin aina pelännyt synnyttäväni metroasemalla ;)

Ihana kuusi vuotta sitten, ihana vieläkin. Onhan tuolla luonnetta ja omaa tahtoa, kyllä on pärjännyt ja taatusti tulee pärjäämään. Mitäs siitä vaikka toisinaan tahkotaan kovastikin!
Kyllä sitten vastapainoksi iloitaan ja rakastetaan, kovasti!

Onnea rakas Mimmelimyy-Mymmelimii ♥

Vaan mihin katosi siniset silmät!?

12 kommenttia:

  1. Kauniit on silmät vieläkin ja koko tyttö.
    Onnea 6v!!!

    VastaaPoista
  2. Onnea. Voi suloisuus, kuinka kaunis tyttö!

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea suloiselle sankarille!

    Nuo silmät ovat kyllä lumoavat... tuleva huippumalli?

    VastaaPoista
  4. Kyllä on kaunissilmä.
    Onnea.

    Ja miten saat synnytyksen kuulostamaan ihan karkinsyönniltä. Ei ihme, että sen olet monesti läpikäynyt. En yhtään ihmettele, että olet pelännyt vauvan tippuvan mihin vaan yhdellä askeleella =) Juu, tällä pikkusen kovempaa hommaa ollut...

    VastaaPoista
  5. <3 Onnea aivan valtavasti 6-vuotiaalle! =)

    Varsin hurmaava neitokainen! =)

    VastaaPoista
  6. Onnea neidille, äidille ja isälle! On siinä äidillä valokuvamalli omasta takaa! Taida kyllä olla muutama muukin ;)

    VastaaPoista
  7. Onnea suloiselle tyttöselle! :)
    meilläkin vietetään kohta eli 9.4. 6v synttäreitä. ;)

    VastaaPoista
  8. Paljon onnea suloiselle tytölle! :)

    VastaaPoista
  9. Teilläkin taitaa noita oinas-pässejä riittää:) Hyvä me!
    Ihanat silmät,totta tosiaan!

    VastaaPoista
  10. Heips,

    läysin blogisi jokin aika sitten. Mukava seurata teijän perheen touhuja. Mulla on vaan kaksi lasta mutta meininki tuntuu jotenkin hirmu samalta....

    VastaaPoista
  11. Tänttähäärä-oinaspässi kiittää onnitteluista!

    VastaaPoista