sunnuntai 22. elokuuta 2010

Tätäkö tää olikin?!

Me ollaan palattu arkeen.
 Kun asiaa katsoo pojan sairauden kannalta, niin mukavaahan se on! Askel kohti terveyttä.

Muuten kyllä tökkii, pahasti ja kovasti!

Kotona ei kerkeä käymään kuin kääntymässä ja nukkumassa.

Mulla on ihan hukassa ajankäytönhallinta.

Olenhan mä aiemminkin ollut töissä ja silti aikaa on jäänyt muuhunkin kuin kotihommiin.
Vaan nyt mennään tyyliin; kaupan kautta kotiin, ruokaa, siistimistä, pyykkihommia, iltapalaa...
Siinä se oli sitten se päivä!!!

Eikä mun edes tarvitse vielä tehdä kaikkea itse. Mummi on ollut meillä tämän ensimmäisen arkiviikon, vähän katsomassa pojan jaksamisen perään.
On kyllä ehtiväinen, pesee pyykkejä ja pistää tavaroita järjestykseen,
hakee nuorimmaisen päiväkodista ja käyttää jädeostoksilla...

Kyllä tää tästä, tiedänhän mä sen.
Vähänaikaa kun tässä takkuaa niin kyllä se arjen rutiini sieltä löytyy.

Mutta on tää kyllä vielä toistaiseksi
#")=?&%¤#/"`!()&%¤#()¤#%!!!!!!!!

10 kommenttia:

  1. Tsempit täältä!
    Ja onhan tuo nyt iso muutos, ihan kuin äitiysloman jälkeen palaisi töihin. Kyllä siinä hetki menee ennen kuin alkaa homma rullaamaan.
    Ihanaa, että saitte mummin auttamaan alkuhässäkkää!

    VastaaPoista
  2. Niinhän se menee...Mutta alkuhankaluuden jälkeen oppii löytämään hektisestä arjestakin ne kultajyvät.

    VastaaPoista
  3. Tsemppitoivotukset kohtalotoverilta! Täällä rumba alkaa reilun viikon kuluttua,monen vuoden äitiys- ja hoitovapaiden jälkeen, ilman tukiverkostoa (huoh).Kyllä se arkirutiini löytyy sieltä luista ja ytimistä, näin uskon. Ihanaa kun teillä on mummi apuna alussa. Joka tapauksessa ;mukavaa syksyä! t.viiden äiti

    VastaaPoista
  4. Tsemiä -ja kiitos samoin =D
    En tieä johtuuko kahdesta lapsesta vai minne on aika kadonnut. Ei meillä tälläistä ollut ennen tytön syntymää vaikka töissä olinkin.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä arkeen! :D Täällä myös edessä 3 viikon päästä...

    VastaaPoista
  6. Joo musta tuntuu et sitä elää vaan viikonloppuja varten. Silloinkin tosin toinen päivä menee kotona lorvailuun, ruoan laittoon ja siivoamiseen. Sitten toisena ehtii oikeesti tehdäkin jotain tai käydä jossain.

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä sinne ja hienoa kun poika on parantunut!

    VastaaPoista
  8. Jaksamista! Minulle tuo on edessä ensi elokuussa, kahdeksan kotivuoden jälkeen. Nyt jo pelottaa miten saa arjen sujumaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitos teille tsemppareille, kyllähän tämä tästä vielä iloksi muuttuu!!!

    VastaaPoista
  10. Jaksamista. On varmaan outoa palailla arkeen pitkältä tauolta.
    Meillä tuntuu olevan hankalaa, vaikka taukoa siitä oli vain kaksi kuukautta.

    VastaaPoista