lauantai 30. tammikuuta 2010

Tyttöenergiaa ♥

Meidän 5-vuotiaamme on melkoinen pakkaus!

Tyttö on ollut aika alkupäässä jonoa kun temperamenttia on jaettu.
Paiskoo ovia, heittelee tavaroita, kiroaa ja huutaa.
Kyllä meillä kaikkea tuota saa tehdä, mutta joskus se menee yli ja silloin on pakko houldata.
Tyttö syliin, jalat omien jalkojen väliin, käsistä kiinni ja tiukka ote...

Siinä se huutaa KOVAA, vuodattaa kyyneleitä ja rimpuilee...
" Äiti, mua sattuu... äiti, päästä irti... äiti, sä nipistät... äiti, mä en pysty hengittää...!!!"
Joskus huutaa 5 minuttia, joskus kymmenen, toisinaan jaksaa jopa puoli tuntia.
Sitten huuto loppuu, ihan yhtäkkiä. Lasi vettä, vähän syliä ja silittelyä ja kaikki on hyvin.

Vimeviikolla viimeksi. Alakerran rouva katsoi minua seuraavana päivänä jotenkin...oudosti. Vai kuvittelinko vaan!? Mieli teki selitellä, en sitten kuitenkaan.

Neiti on hyvin määrätietoinen ja tietää mitä tahtoo. Meillä usein kuultu sanonta on "Mimmi ei kysele"
 Ei tosiaan, tekee usein niinkuin parhaaksi näkee, vie tahtonsa perille vaikka läpi harmaan kiven,
jos sellainen edessä sattuisi olemaan.

Ilme on päättäväinen, otsalle ilmestyy herkästi ryppy, suu avautuu vastaväitteeseen... 
Kielellisesti on lahjakas, sanavalmis ja kova perustelemaan.
Usein oikein hämmästyy, tytöllä on aina hyvät perustelut käytökselleen ja toiminnalleen. Välillä tietysti kovin lapsekkaat, mutta perustelut kumminkin!
Mielipide ja kommentti on asiaan kuin asiaan, eikä ujostele sanoa sitä!


Ei me aina tahkota ja taistella, meillä on älyttömän ihanaakin. Onneksi useinmiten sitä!!

Tyttö nauraa, hassuttelee, höpsöttää.
Juttelee mukavia ja naurattaa meitä jutuillaan. Niitä riittää, neidin mielikuvitus on melkoinen.
Laulaa (lastenlauluja ja hittibiisejä), leikkii (saa leikin aikaiseksi vaikka hiuspinneillä),
piirtelee ja askartelee (meillä seinät täynnä taideteoksia, niitä lähetellään postipojan mukana myös sukulaisille),
satuja kuuntelisi ja lautapelejä pelaisi kellon ympäri...

Tulee syliin, ottaa kiinni ja rutistaa, suukottaa ja sanoo rakastavansa.

♥♥♥♥

15-v

21. päivä teini täytti 15-v

Kekkereitä vietettiin jälkijunassa tänään.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Eiliset kirput

Vähän mitään, jotain kuitenkin!
Finlaysonin tulppaani-kielokaitaliina ja iso neliönmallinen pöytäliina. Margitin vanha, oli nimikoitu hulpioon :)



Tytöt meillä tykkää ja kovasti näistä pikkutaloista.
Tälläkertaa pieni linna ja tuulimyllyleipomo. Kummassakin oli jopa asukkaat ja tykötarpeet mukana.
Näitä taloja kyllä löytää kirppareilta useinkin, harmi että usein ilman asukkeja ja muita lisukkeita.


Äiteellekin jotain, loorihame ;) Pikkulikalla meni vähän ärrät ja ällät sekaisin.
Työelämässä meikäläisellä on toisinaan tarvetta jos jonkinlaiselle asustukselle.Tavataan pitää kaikenlaista kekkeriä ja tapahtumaa, silloin on itsekin mukava pukeutua teeman mukaan.

Kierrätyksessä olen toisinaan tehnyt ihan huimia asulöytöjä! Nyt tälläinen hulahula, hintaa 25 senttiä,
eihän tarpeitakaan saisi niin edullisesti.
Hyvin käy lanteen keinutus pojaltakin

maanantai 25. tammikuuta 2010

Salainen sydänystävä

                                                                              
Tää on niin kiva, että pitipä osallistua!

lauantai 23. tammikuuta 2010

Rannassa, taas

Poitsulla alkoi keskiviikkoiltana osastojakso. Meinas taas mennä murheen puolelle, mielen piristykseksi metittiin jotain mukavaa hommaa. Poika itse ehdotti rantaretkeä, joten sinne sitten.




Olihan siellä taas ihanaa! Pakkasta sopivasti, pikkasen auringon paistetta, paljon paljon lunta ja jäällekin uskaltaa jo mennä.

Jäätä pitkin mentiin kaislikonreunaan "...sinne haukipaikalle mistä iskä sai kesällä sen ison vonkaleen...".
Käppäiltiin venelaiturilla ja puikkelehdittiin talviteloilla olevien paattien seassa.

Vähän jo ikävöitiin kesää ja kalareissuja.


Lupaus tulevasta löytyi rannasta...

torstai 21. tammikuuta 2010

Vanha Herra

Näistä aineksista on tehty SE tavara, tärkeä ja rakas, pikkulikkojen suuri aarre.
Siitä tapellaan, kun kumpikin haluaisi sen yöksi viereensä.
Siitä riidellään, kun kumpikin haluaisi retuuttaa sitä joka paikkaan mukanaan.
Siitä kinataan, kun kumpikin haluasi sen mukaan jokaiseen leikkiinsä.


Ei siitä onneksi pelkästään riidellä.
Pikkulikka hoitaa, hellii, rakastaa, retuuttaa aamuisin  kun isompi on jo koulussa.
Isompi omii itselleen iltapäivisin, kun pienempi on vielä päiväkodissa.


Yöllisestä kainalopaikastakin on päästy jonkinsortin sopimukseen.
 "Tänään mulle huomena sulle..."
"Jos mä saan pitää kaks yötä niin säkin saat..."

Vanha Herra
 (Herra, vaikka pukeutuukin toisinaan nuken mekkoon)
Kierrätyslöytö parin viikon takaa

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Marimekkoa

Jokapoika juuri pojan väreissä, korostaa ihanasti silmiään.
Kanin pitkähihaisena 5-vuotiaalle, tytön lempiväreissä.
Alesta, halvalla.

Keskikokoinen pussukka itselleni. Ihana kuosi, tää tykkää!

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Äippäpakkausmakuupussi ja muutama muu kirppu

Vein muutaman kassillisen tavaraa kierrätykseen. Pitihän sitä tietysti samalla tehdä kierros, ja ainahan jotain mukaankin lähtee. Ei kuitenkaan kassikaupalla, tällä kertaa.

Pussillinen puupalikoita, kaikki lelut -50%, hintaa jäi 1,50e.
Palikat on meillä edelleen suosikkileluja, ja mitä enemmän niitä on sitä hienompia rakennelmia niistä saadaan aikaiseksi. Siksipä niitä "isoille" lapsille vielä ostelen.

Äitiyspakkauksen makuupussit on niin ihania! Niitäkin hamstraan, lasten leikkeihin ja tuleville sukupolville. Ehkäpä lapsenlapset niissä joskus uinuvat.

Tämä vaaleanpunainen löytyi tänään, en edes muistanut tätä kuosia olleen myös tässä värissä.
(miltähän vuodelta?)
Ihan kiva!

Pussilakanat kukkakuosilla. Kaapista löytyy yllättävän paljon vihreäsävyisiä tekstiilejä,  ovat mielestäni jopa kauniita. Yllättävää siksi, että vihreä on yksi inhokkiväreistäni...

Muumifanin iloksi pussilakana ja tyynyliina. Kassista kaivettu kuvattavaksi ennen pesua, törkeän ryppyisiä


Löydöistä iloitsevat mude ja lapset :)

Vääristää

Isäni oli kovasti innokas valokuvaaja. Lähes aina kamera mukana. Mustavalkokuvat kehitettiin kotona, kylppäriin tehtiin pimiö. Kehitteen ja kiinnitteen tuoksu on lapsuusmuistojani.
Isä veti myös kamerakerhoa, antoi oppia vasta-alkajille.


"Älä kuvaa kasvoja liian läheltä...


...piirteet vääristyvät...


...varsinkin supermakrolla kuvatessa."

Voihan sitä toki kokeilla ja leikitellä, valolla varjoilla ja kuvakulmilla.

Senkin isä opetti

Myöhästä!


Olis varmaan pitäny käydä ryppyvoidekaupoilla.

Jo aikoja sitten ;)

perjantai 15. tammikuuta 2010

Keskiviikkona puolenpäivän aikoihin seisoskelin bussipysäkillä. Tien toisellapuolella näytti tältä...

On taakkaa kannettavana, sekä puulla että enkelillä...

On kyllä kaunista vaikka kovin utuista ja hämyistä. Tähän kun saisi auringonpaisteen, niin kyllä kelpaisi ulkoilla ja kameraa laulattaa.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Nomination

Meidän lähipiirissä nomination-korut ovat tällähetkellä SE juttu. Omista lapsista kahdella on koru ja kolmas vinkuu sellaista  itselleen.
Serkkuloista löytyy kolmelta ja neljäs saa tulevana pyhänä synttärilahjaksi.
Teinitytön kavereista monet kantavat korua.


Nämä palat löytyivät meidän palojenkerääjien joulupaketeista.

Kun kuulin nomination-koruista, en aluksi lämmennyt lainkaan koko korulle. Ideahan on, että ensin ostetaan teräksinen plankkokoru ja sitten ruvetaan keräämään mieltymysten mukaan kuviopaloja.

Koru on tietty sitä kivempi mitä enemmän paloja on. Ja nälkä kasvaa syödessä, olis niin mukava saada vielä tuo ja tuo ja tuo...pala! Eihän tuollainen perus teräs-kulta pala hirvästi maksa (alle 20e), dimangit ja emali ja kivet sitten tietty nostaa hintaa. Mitä paksumpi ranne sitä enemmän paloja, ja korulle hintaa...


Nämä palat vietiin viikonloppuna lahjoiksi serkkulaan.

Niin on vaan minunkin mieli muuttunut, olen jo lämmennyt korulle.
Ei enää lahjapähkäilyjä, korukaupoille vaan ja takuuvarmasti lahjansaaja ilahtuu!

Ei tuo edelleenkään ihan kaikista kaunein koru ole, mutta kuitenkin mieleen on jo hiipinyt ajatus...
...Pitäiskös ruveta itsekkin keräilemään...

tiistai 12. tammikuuta 2010

Valotaidetta Tuomiokirkolla

Käytiin mekin katsomassa Senaatintorilla valoshowta.

Olihan se  ihan hienoa katseltavaa. Oltiin vaan senverran laitamilla toria, ettei kuultu musiikkia. Harmi, olisi varmasti ollut musiikin kanssa vielä vaikuttavampi esitys.

Tarkoitus oli mennä ilman lapsia ja paremman kameran kanssa uudestaan paikalle, vaan eipä tuota sitten kerennytkään...

Ihan mukavia nämä tälläiset pienet taidepläjäykset!

maanantai 4. tammikuuta 2010

Hempeää...

Kaupoilla silmään iskee ja käteen tarttuu näitä hempeitä värejä...


...saas nähdä kauanko meikäläistä miellyttää. Turkoosi joo, vaaleanpunainen ei...

 Miellyttääköhän käyttäjää ollenkaan, sininen kun sattuu olemaan neidin lempiväri.
Muumi on kuitenkin lemppari, jospa sen voimin päälleen pistäisi!

Let`s speak english!

Meidän 5-vuotias on erittäin sanavalmis neitokainen, joka ei jää tuppisuuksi oikeastaan koskaan. Nyt tyttönen on ruvennut puhumaan enkkua...

Joulupuuroa syödessä käytiin keskustelu...
Tyttö: "Päiväkodissa Alex sai mantelin. Kun se löysi sen mä sanoin tou!"
Hetken oli hiljaa ja jatkoi:"Oikeesti mä sanoin ou shit!"
Minä kysymään:"Mitäs teidän aikuiset siihen sano?"
Tyttö vastaa:"Oho, Mimmihän on oppinu puhumaan englantia!"

Ihan varmaan jooooo!!!!!

Ja sitten uudenvuodenaattona vietiin esikoista kotibileisiin. Likka oli jo astunut autosta ulos, kun takapenkiltä kuuluu 5-vuotiaan äänellä:
"Minna, muista sit et the night gonna be a good night!"

Revettiin!!!!!

Juu, neiti on korvakuulolta oppinut kaikenlaista sanontaa ja renkutusta, musavideoista ja telkkuohjelmista.
Osaa vaan jostain kumman syystä niitä laukoa aika osuvissa tilanteissa...



Kolmasluokkalainen aloiti syksyllä englannin opiskelun ja on kovasti innostunut. Kierrätyksestä ostin huimaan 50sentin hintaan tälläisen enkkupelin josta tykkäsi kovasti. Kutakin lausepalaa on 9 erilaista, joten aikaiseksi saa vaikka jos jonkinlaista lausetta.

Pitää ottaa pikkulikka mukaan pelaamaan, jospa oppisi sekin käyttämään siistimpää kieltä ;)

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Ihana valo!!!

Aamulla kun vedettiin verhot auki, taivas loisti näin upeissa väreissä!



Pitihän sitä tietysti ottaa omakuva...
Ja pitihän sitä tietysti yhden lapsista kasvattaa äidille pupunkorvat...



Sitten me vähän esitettiin varjoteatteria...



Elämän pieniä hyviä hetkiä!!!!!!!!

Latua!

Uudenvuodenpäivänä saatiin viimeinkin  haettua sukset kellarikomerosta. Ihan harmittaa, ettei jo aiemmin ole tullut haettua, vaan kun meidän kellarikomero on iiihaaaan hirveässä kaaoksessa, niin ei vaan ole tullut tartuttua toimeen...


Meillä on onni asua lähellä metsää, metsää, jonne kaupunki koneella vetää ladut. Mikäs siellä on hiihdellessä, hyväkuntoista latuverkostoa pitkin kauniissa metsämaisemassa! Latua ajetaan ristiinrastiin ympäri metsää, on vara valita mennäänkö lyhyempää vai pidempää reittiä.


Meillä on kaikki lapset tykänneet hiihtämisestä, jokainen on mielummin lähtenyt hiihtolenkille kuin luistelemaan. Vanhin pojista jopa harrasti joitakin vuosia kilpahiihtoa. Täällä etelässä vaan on nuo hiihtokelit sellaista onnenkauppaa, joinakin talvina ollaan päästy suksille vain muutaman kerran...

Nythän tästä meidän "kylältä" löytyy se ylläs-halli, jossa on hiihtoputki ja luistelukenttä ja pulkkamäki ja...
Tuntuu vaan jotenkin hullulta lähteä sisätiloihin hiihtämään!!!
Sikahintaista sitäpaitsi!! Aikuiset 16e ja lapset (alla12-v) 8e tai 12e kellonajasta riippuen.
YKSI hiitokerta!!!!!


Olen itsekin aina tykännyt hirveästi hiihtämisestä. Isäni oli kova hiihtämään, hänen kanssaan vedettiin pitkiä lenkkejä. Asuttiin meren läheisyydessä ja hiihdeltiin jäätä myöten lähisaariin, keiteltiin nuotiokahvit ja syötiin eväät...

Joskus hiihdettiin Lauttasaareen tai Seurasaareen. Muistan vieläkin kuinka joskus kevätjäillä vähän pelotti hiihdellä siltojen läheisyydessä kun jäät jo vähän antoi periksi suksen alla... tuskin me mitään riskejä otettiin, mutta kyllähän sitä jo silloin minunkin lapsuudessani muistuteltiin kevätjäiden petollisuudesta...

Minulla oli lapsena ihan oma "pakkomielle" eväiden suhteen! Aina kun lähdin hiihtämään, minulla oli anorakin etutaskussa kokonaisia maustepippureita ja niitä sitten napostelin hiihtämisen lomassa!
Ihan oikeesti!!!!



On kyllä mukava, että jotkut mieltymykset siirtyy sukupolvelta toiselle!
Minun lapset ei kyllä ole vielä päässeet jäälle hiihtämään.
Eikä kukaan ole tainnut koskaan ottaa pippureita evääksi...

perjantai 1. tammikuuta 2010

Vuoden vaihteessa

UUSI VUOSI!!!


Onnea. Iloa. Arkea. Juhlaa.
Suuria tunteita. Pieniä murheita.

Näitä toivon tulevalta vuodelta.
Meille. Ja Teille.