sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lokakuun vika

Se siitä syksyn kauniista väriloistosta...







...onneksi vielä  muutama väripilkku löytyy.

Että mä odotan lunta!

Mahdoton paikka

Valokuvatorstain haaste tälle viikolle on MAHDOTON PAIKKA.


Eihän nämä oikeasti puussa kasva, eihän ;)

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Öitä!


...hyvää yötä,
onni myötä...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Pähkinöitä tarjolla

Lauantaina tehtiin retki Seurasaareen. Mekin, oli nimittäin tosi paljon porukkaa liikkeellä.
Tuuli oli älyttömän kylmä, ei viitsitty rantoja pitkin kulkea vaan suunnattiin suoraan sisämaahan.

Kaunista oli!
Puissa vielä syysvärit, auringonpaiste, kuulasta ja kirkasta.

Evästä mukana; lapsille lämmintä kaakaota ja meille isommille kuumaa kahvia. Ja keksejä.
Kuivahtaneet leivänkäntyt syötettiin sorsille ja hanhille,
 oravat ja pikkulinnut sentään sai tuoreita pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.




Joku kanssakulkija epäili, että kurreilla on niin hyvät ruoka-apajat, että ennen talvea
 ovat syöneet itsensä Euroopan lihavimmiksi oraviksi :)

kaunis, ylväs, herkkä





♥ On se vaan upea ♥

En tiedä mitään

Mä EN TIEDÄ MITÄÄN, oon vaan kuullu juoruja
ja kerron nyt sullekin...

Jos joku kysyy, niin sanot vaan:
mä EN TIEDÄ MITÄÄN...


Valokuvatorstain haaste tälle viikolle:
EN TIEDÄ MITÄÄN

lauantai 23. lokakuuta 2010

Yksi...

...varis vain, istui aidalla...

..silivati seilaa, silivati seilaa, sekin lensi pois...

Meillä...

...halutaan ja toivotaan


Teilläkin?

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Käytiin...

...päivälehden museossa ja kaupassa.
Hauskaa oli kummassakin paikassa.

Museossa nauratti tämä...
Kaikkea sitä maailmalla on sattunutkin!!

Kaupassa nauratti tämä, ihan hirveästi...
Kohtahan sitä voi saman varoituksen kotioveensakin laittaa!!

Pienet on ihmisen ilot ;)

perjantai 15. lokakuuta 2010

aamukuva

Aamupalaa iskän köökissä, suloisessa seurassa.


Tuollaisen huolettoman aamukampauksen minäkin haluaisin, voisi suoraan aamiaispöydästä lähteä liikkeelle.
Nyt kampaa, harjaa, kasta, kuivaa, föönaa, käännä...
...eikä siltikään ole hääppöinen lopputulos!

Tuollaisen siloisen aamuihon minäkin haluaisin, voisi suoraan aamiaispöydästä lähteä liikkeelle.
Nyt hiero, rasvaa, puunaa, pakkeloi...
...ja silti on tyynynjäljet poskessa vielä tunnin päästä!

Hampaat tuonkin sentään täytyy pestä ;)

torstai 14. lokakuuta 2010

Postimuseo

Käytiin alkuviikosta postimuseossa.


Haluavat sinne, koska siellä on se "suunnittele-itse-oma postimerkkisi"-tietokoneohjelma.
Koneita 2, lapsia 3...
Kyllähän siinä välillä käytiin kipakkaa sananvaihtoa vuoroista...


Sodanaikainen korsu tekee myös aina yhtä suuren vaikutuksen.
Pientä se on lasten kina siihen verrattuna mitä niissä korsuissa koettiin...

Museossa on monenlaista katseltavaa ja kuunneltavaa postin historiasta ja tästä päivästä.
Itse naureskelin ääneen pakinalle postikortin valitsemisen vaikeudesta...


Nyt on erikoisnäyttelynä Jacques Tati -lystikäs kirjeenkantaja, 24.10 asti.
On kuvia, rekvisiittaa, leffanpätkää aiheen tiimoilta.

Lysti maksaa aikuisilta 6e, lapsukaiset ilmatteeksi.
23-24.10 on tämän kuun "ei maksa mitään"-päivät.

Me ainakin tykätään.

Valokuva

Tällä viikolla haasteena VALOKUVA.

Syyskuun alussa auringonlaskun aikaan, vastapäisen talon ikkunoissa tanssi valo.


Valokuvatorstain sivuilla muiden tulkintoja aiheeseen.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Onneksi vielä on kaunista!!

Syksy ei ole lempivuodenaikani.
Päivät lyhenee valo vähenee.Väsyttää, väsyttää, väsyttää...
 Ilmat kylmenee ja pitää taas vetää sukat jalkaan ja topat päälle.
Kohta taas sataa räntää, on loskaa ja kuraa.


Onneksi vielä on kaunista, kaupungissakin.
Sen voimalla päivästä toiseen.
Kohtahan onkin jo talvi :)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Rauhankyyhky, rakkauskertoja

Parisuhteessa kun on niitä ylä- ja alamäkiä, hyviä ja huonoja hetkiä, niin meidän tielle tuossa joku aika sitten sattui sellainen alaspäin viettävä rinne.
Ei mitään suurta riitaa ja toraa, pientä erimielisyyttä joka näkyi ja tuntui hiukan kireänä ilmapiirinä.
Ja lapsethan vaistoaa ja huomaa kaiken!!!


Muksut olivat iskän luona saunomassa. Päivällä herra oli käynyt konditoriassa ja
 ostanut laatikollisen "Kultamuruja".
Tyttö kun kuuli tuon, niin totesi isälleen:
"Näitä sun täytyy antaa äidille, niin sitten se taas rakastaa sua!"


Kotiin kun tuli samaiselta saunomisreissulta, niin tuli kädet seläntakana luokseni ja sanoi:
"Haluutko nähä mitä iskä lähetti sulle?"
Tokihan sen halusin nähdä ja tyttö ojensi silmät loistaen punaisen pleksisydämen.
Jota isänsä ei siis ollut lähettänyt.

Varsinainen rauhankyyhky. Neiti itse totesi:
 "Mä oon sellanen rakkauskertoja!"

perjantai 8. lokakuuta 2010

Eiliset lööpit

...aamupäivällä meidän alakerran kioskin ikkunassa...


Oli jonkun omatunto kolkuttanut, koska sipsivaras-lööppi oli iltapäivällä poistettu.

Sitä vaan ihmettelin, että jos tietävät ja tuntevat varkaan, niin mekseivät ihan vaan menneet olalle koputtamaan vaan tuollalailla julkisella häpeällä piti pelotella...
...vai oliko niillä vain valokuva...ja mistä sen olivat saaneet...vai mikä juttu tää nyt oli...
Kun nyt ei ole tämän suurempia ongelmia mielessä, niin pitää sitten tätä mietiskellä ;)

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Tänään...

...klinikalla.
Selkälääke ja näytteenotto.
Aikaa kulutettiin pelaamalla. Rahasta. Hävisin 6 euroa.
Tässä pelissä kun ei voi huijata ;)
Onneksi näitä käyntejä on enää kahdeksan viikon välein. Tosin vielä vuoden ajan.
Paljonkohan ehdin sinä aikana hävitä!?

Kiitokset edellisen postin kommenteista! Yritin vastata kommenttiboksiin, mtta antaa vain erroria yrityksiin.

Kiusaaminen on aina niin väärin! Ja kuinka pienestä se voikaan alkaa; "väärän"värinen tai -merkkinen vaate, pituus, paino, hiukset...

Pojan koulu on mukana KIVA-koulu ohjelmassa. Opettajansa onkin kysynyt, haluaako tämä ohjelman puitteissa puututtavan nimittelyyn. Toistaiseksi on tuntenut pärjäävänsä itse ja kavereiden tuella.

Hyvä itsetunto varmasti auttaa, silti en voi olla ajattelematta millaisia muistoja pieneen mieleen jää... 

tiistai 5. lokakuuta 2010

Kato sun päätäs!!

Pojalla oli kesällä taudin hoidossa tehostevaihe.
Käytännössä tarkoitti suuria ja usein annettavia sytostaattiannoksia.
Hiuksethan se taas vei päästä.
Pojalle (eikä meille läheisille) se ei ole ollut mikään ongelma.
Edellisellä kerralla poika oli kotihoidossa ja kotikoulussa
ja kaikki yleiset paikat oli kiellettyjen paikkojen listalla.
Lähinnä käytiin klinikalla 10:llä, ja siellähän  on lähes kaikki muutkin kaljupäitä ainakin jossain vaiheessa tautinsa hoitoa.

Nyt on poikakin palannut kouluun, eikä hiuksettomuus enää olekaan ihan ok.
Pojalle itselleen ja omille luokkakavereille kyllä, mutta ei kaikille muille koulun oppilaille.

"Kato sun päätäs!"    "Kato millaset hiukset tolla on!"
"Vauvapää, vauvahiukset!"       "Mee kattoo peilistä miltä sun hiukset näyttää!"

Onneksi pojalla on varsin vahva itsetunto, sana hallussa ja luokkakavereiden tuki!

"Kyllä mä tiedän miltä ne näyttää, ei tarvii mennä peilaamaan."
"Johtuu mun taudista ja vahvoista lääkkeistä."
"Mä en voi tälle mitään, mutta sun kannattais tehdä tolle sun kampaukselles jotain."
"Hienot vai mitä?"  "Ootko näistä kateellinen?"
Näin hän vastaa ja pitää puoliaan. Itse en varmaan osaisi ottaa yhtä tyynesti...

Kyllä kuulema (ihan varmasti!!!) välillä ärsyttää,
 mutta hyvin on pojan asenne ja kuittailu hiljentänyt ilkeämieliset kommentoijat.

Oman luokan pojat on ihan täysin meidän pojan puolella.
Puolustavat ja pitävät luentoa tyyliin
 "...olisko itsestäs hauskaa jos joutusit syömään lääkkeitä ja olisit tosi kipee ja vielä hiukset lähtis..."
♥ Ystävät ♥

Nyt on hiukset taas ruvenneet kasvamaan, pari kuukautta ja meillä on pörröpää!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Eteenpäin

Pitkästä aikaa mukaan valokuvatorstaissa.
Viikon aiheena ETEENPÄIN.


Tämä metro meni ETEENPÄIN niin vauhdikkaasti, että kuvaan jäi vain...
...tämän verran viimeistä vaunua.