perjantai 4. maaliskuuta 2011

Iso kiitos, pieni muistaminen

Pikkulikka on tuossa lähipäiväkodissa hoidossa.
Kun näille kolmelle viimeiselle hain hoitopaikkaa, en edes ajatellut muita päiväkoteja.
Kaksi vanhempaa lasta on hoidettu kyseisessä paikassa, hyvin kokemuksin.

Mukavaa henkilökuntaa, huumorintajuista ja terveellä (maalais)järjellä varustettua.
Vanhempia ja lapsia jututettu, mielipiteitä ja toiveita otettu huomioon.
Tekemistä ja menoja järjestetty, on myös osattu "vain leikkiä".
Homma hoidettu rennolla otteella mutta kuitenkin ammattitaitoisesti.

Nyt tytön päiväkotitaipaleen viime metreillä yksi ryhmän hoitajista vaihtaa työpaikkaa.
Kurjaa meille, onni tuleville hoidokeille.
Empaattinen ja sympaatinen, iloinen ja nauravainen,
tarvittaessa jämäkkä ja tiukka, mahtava päiväkodinope.


Iso kiitos sinulle O♥ , pikkulikan hellästä ja hyvästä hoidosta.
Ikävä tulee...

4 kommenttia:

  1. Haikeita hetkiä nuo lähtemiset. Meidän tokan lapsen toka päiväkoti oli ihan unelma. Jos olisimme jääneet kaupunkiin asumaan, en olisi suostuntu muuta hoitopaikkaa hyväksymään seuraaville lapsille.

    VastaaPoista
  2. Mä olen ihan toivoton heippojen jättäjä, nytkin vaan kyyneleet valu silmistä.
    Sanoin myös silloin hoitopaikkaa hakiessani, etten hyväksy muuta paikkaa. Varmasti olisin taistellut jos muualta paikkaa olisi tarjottu. Kukas sitä lapsensa puolen pitää, äitipä hyvinkin ;)

    VastaaPoista
  3. Soma läksiäislahja.
    On se haikeaa...!
    Toivottavasti tilalle tuleva hoitaja on edes suunnilleen yhtä hyvä... Eihän sitä kiintymystä vanhaan voi uusi korvata tietysti.

    Meillä oli molemmat lapset ensivuodet pph:lla. Esikoinen meni 2v iässä ja jäi kotiin 4v kun jäin äitiyslomalle kuopusta odottaessa. Seuraavaksi meni päivähoitoon vasta eskariin ja silloin päiväkotiin.

    Kuopus meni pph:lle vajaa 2v iässä ja päiväkotiin 3v, kun ex-pph lopetti hoitajana. Nyt ollut samassa päiväkotiryhmässä jo pari vuotta, mutta syksyllä iskee meilläkin haikeus kun menee eskariin ja ryhmä vaihtuu. Toki samassa talossa sitten pysyy vielä vuoden...

    Meillä pojalle kaikki erot tutuista kuvioista ja ihmisistä on aina vaikeita. Onneksi ei ihan niin vaikeaa enää kuin ihan pikkuisena.

    VastaaPoista
  4. Meillä taitaa nämä vaihdokset aina olla minulle vaikeampia kuin lapsille ;)

    VastaaPoista