perjantai 27. toukokuuta 2011

Murkkuja




Viikonvaihteessa Nelli-Lellin kanssa metsälenkillä. Pikkulikka on ollut koko ikänsä kukkaistyttö, missä poimittavia kukkia, siellä tyttö. Kuinkas sitten sattuikin polulta pois astumaan juuri siihen murkkujen kulkureitille. Jotain hevosmurkkuja ne taisivat olla, isoja iljettäviä kinttuihin tarttuvia.

Parkuhan siitä tuli! Onneksi on sisko joka senverran rakastaa, että hädän hetkellä tarjoaa auttavan kätensä. Ja pianhan nuo murheet unohtuu; sympatiaa, halausta, suukkoja ja helliä sanoja. Vähänaikaa malttoi polulla pysyä, sitten taas sinne polun viereen askel vei. Jonkun pistoksen taisi taas jalassaan tuntea, koska suusta pääsi lujaa ja vihaisella äänellä:

"Vittu taasko mun jalassa on niitä murkkuja!!!"

Mistä lie oppinut!!?? Tommoisia ärräpäitä!!

4 kommenttia:

  1. Voi parkaa, kun murkut tulivat pilaamaan ihanan kukkaiskävelyn ;(
    Vähemmästäkin meinais ärräpäät lennellä ;D

    Ihania kuvia!

    Ps. Mun blogissa olisi arpajaisia tarjolla.

    VastaaPoista
  2. Onaha: Kävinkin sitten heti osallistumassa :)

    VastaaPoista
  3. :D Nää on niitä tähtihetkiä, kun kuulee omia (?) juttujaan lasten suusta - varsinkin jossain yleisellä paikalla lausuttuna!

    VastaaPoista
  4. Voihan itku.. Ne isot muurahaiset onkin äkäsiä puremaan..
    Minä tyttö se olen istunut 7 vee vanhana muurahais pesään.. Olihan sekin.. huh huh.. =D
    Aurinkoista viikkoa...

    VastaaPoista