lauantai 2. heinäkuuta 2011

Enkeli olkapäällä


Eilen aloiteltiin äiteen kesälomaa, uimaan uimaan muksut halus. Merihiekkaan siis. Pari tuntia meni vedessä, evästä päälle. Oltiin jo kotiinpäin lähdössä, kun poika vielä rupesi kiipeämään puussa. Aikani istuin siinä vessan rappusilla ja rupesin sitten ilmoittelemaan kotiinlähtöä. Poika siinä huuteli vitsinä, "..mä en pääse alas täältä, aiottekste jättää mut tänne..." (kuulaisat viimeiset sanat)

Sitten se tippui. Oksa katkesi jalan alta.
(puun alin oksa on noin 1,5 metriä maasta, antaa hiukan käsitystä putoamiskorkeudesta) 

Alas tullessa osui vasen lonkka edellä paksuhkoon oksaa, ja siitä sitten maahan selälleen. Onni että osui oksaan, vauhti pysähtyi hetkeksi. Onneksi maa oli hiekkaa ja nurmea, jousti kun poika siihen tömähti, poika jopa hieman kimposi ylöspäin ennen lopullista pysähdystä.

Ensin huuto, sitten sanoi ettei pysty hengittämään, silmät tuijottaa ja huulet rupeaa sinertymään.
 Ihan hirveän pelottavaa
Vaikka kuinka tietää, että keuhkot sillä tyhjeni ja kohta se taas hengittää, niin pelottavaa kuitenkin.
Kyllä mä sitä jo ravistelin ja käskin hengittämään ja suuhun ilmaa puhalsin.
Rupesi sitten pinnallisesti ja lyhyin vedoin hengittämään, sanoo kuolevansa kipuun, tarraa kiinni ja sanoo pelkäävänsä, pelkäävänsä, pelkäävän

Hengitys katkoo, silmät lasittuu tuijottamaan, minä käsken katsomaan mua silmiin "...otetaan tuijotuskilpailu..."
"...älä panikoi, pysy rauhallisena, kyllä me tästäkin selvitään, tiedätkö paniikista voi mennä shokkiin ja sit unohdat hengittää, tää kuulostaa susta nyt varmaan tyhmältä mutta älä pelkää..."
Sitten kuuluukin jo ambulanssien pillit ja kohta on hoitajat ja lääkäri paikalla. Kanyyli suoneen, kipulääke menemään, tutkitaan ja siirretään kuljetukseen.

Klinikalla röntgenit ja ultrat. Poika rauhottuu kun lääke alkaa vaikuttaa ja iskä tulee paikalle.
3 tuntia pudotuksesta ja poika siirretään ensiavusta osastolle yön yli tarkkailtavaksi. Ja aamulla kotiin.

Vasen lonkka ruhjeilla ja mustelmilla, samoin molemmat käsivarret ja jalat ja vatsa. Kävely vaivalloista ja kipeää tietysti tekee. Mieli ihan hyvä. Puihin ei kuulema enää kiipeä.

Taisi istua enkeli olkapäällä

23 kommenttia:

  1. Huh, olipa pelottavaa! Pikaista toipumista pojalle ja äidille.

    VastaaPoista
  2. Hui sentään!
    Itsellä paukahti eilen polvi ja lomat pilalla, mutta tämän kertomuksen rinnalla se kalpenee.

    VastaaPoista
  3. Hui, tosi pelottava juttu! Pikaista toipumista teille.

    VastaaPoista
  4. Pikaista toipumista potilaalle! Hurja mätkähdys, onneksi oli enkeli olkapäällä ja mätäs alapuolella.

    (Olen itse tippunut joskus ala-asteikäisenä puusta ja ilmat meni pihalle. Se on todella pelottava tunne.)

    VastaaPoista
  5. Voi kamala!!! :(
    Pahemmin olis voinnut käydä.
    Potilaalle pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  6. Huh huh, onneksi ei käynyt pahemmin.

    VastaaPoista
  7. Voi apua!! Ihan iho nousi kananlihalle ku aatteli tilanteen! Onneksi enkeli piti huolta ja ei sattunu pahemmin!! ♥

    VastaaPoista
  8. Hurjaa! Onneksi osasit itse toimia ja nyt kaikki ok! Melkein tuli kyynel silmään..

    VastaaPoista
  9. Itkuksi meni. Voimia ja pikaista toipumista! Olette urheita!
    T: Nitta

    VastaaPoista
  10. Voi että teillä kyllä tapahtuu.

    Tosiaan, monesti taitaa olla joku pitelemässä kiinni, ettei pahinta tapahdu.

    Ihanaa jatkoa teille ja toipumista!

    VastaaPoista
  11. Väkisinkin nousi kyyneleet silmään, oli onni ja enkeli mukana. Onneksi ei sattunut pahemmin.

    Urhealle pojalle toipumisia! <3

    VastaaPoista
  12. Hui kauheeta, onneksi oli enkeli matkassa mukana, pikaista toipumista pojalle.

    VastaaPoista
  13. Voi ei.
    Aikamoinen pudotus, oli onni tosiaan matkassa.

    niin ja toivon vähemmän dramaattista kesäloman jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  14. Ai kamala :S Onneksi oli rutkasti onnea matkassa ja ei sattunut pahemmin. Arvaa saako meillä enää tämän jälkeen kiipeillä enää kiipeilytelineessa ;)
    (Jollaiseen muuten oli tänään rannalla erään lapsen jalka jäänyt jumiin ja piti irrottaa rikkomalla teline auton tunkilla).

    VastaaPoista
  15. Onneksi kaikki hyvin!!!! Meillä meni pojalla nivelsiteet tällä viikolla ja veljeni astui surffaillessa johonkin terävään ja joutui ommeltavaksi. Paljon on tällä viikolla tapaturmia!
    Mulla poika hyppäsi 10 kesäisenä sängyltä oviaukossa olevaan rekkitankoon ja mätkähti tanko kädessä selälleen asunnon betoni lattialle. Samat "oireet" tuli kun teilläkin, säikähdin ihan hirveesti... Rekkitankoihin ei enää hypänny, leukoja nyt vaan vetelee :)

    VastaaPoista
  16. Hui sentään, voin kuvitella että olit sydän syrjällään ja että toista pelotti!
    Mutta onni todella mukana, kun ei käynyt pahemmin. Lasten kanssa kyllä saa aina tosiaan olla silmät selässä ja ne ehtii silti.

    -Poikien tyyliin Mia-

    VastaaPoista
  17. Apua! Meillä ois kyllä äiti panikoinut itsensä hengiltä...
    Hyvä kun säikähdyksellä j ruhjeilla pelkästään selvisitte<3

    Kyllä niitä enkeleitä onneksi noilla lapsilla riittää<3

    VastaaPoista
  18. Hui kauhistus!!! Onneksi kävi kuitenkin loppupelissä hyvin ja todellakin oli onnea vaikka sattuu ja koskee...

    VastaaPoista
  19. Kiitokset teille sanoistanne.

    Tänään käytiin jo rannalla kertaamassa tapahtuma, pojan omasta pyynnöstä.

    Kipeähän tuo on, mutta lääkkeillä pärjää. Vitsejä ei kerrota, koska nauraminenkin sattuu. Kävelee kuin tohtori House, sillä elvistelee.

    Painajaisia on molempina öinä nähnyt, pahin on ollut kuulema se, missä hoitaja on sanonut että pitävät potilaan koko viikon sairaalassa :)

    Onneksi tosiaan onneksi on enkeleitä!

    VastaaPoista
  20. Voi ei mikä teksti, toivoin koko ajan että loppuisi ja olisi kaikki hyvin. Toivotaan että pian paranee, tuskin tekee puuhun mieli tänä kesänä. Huh. Luin meidän pojille ja halusivat nähdä kuvat, täältä lähtivät pojilta sympatiat teille kyllä tosi kovasti.

    VastaaPoista
  21. Hui! :*(
    Olipa pelottavaa!
    Onneksi säästyitte kuitenkin pahemmilta vammoilta!!

    VastaaPoista
  22. Hui kamalaa! On näköjään teilläkin ollut kauhunhetkiä ilmassa. Onneksi myös enkeleitä!!! Pikaista paranemista pojalle.

    VastaaPoista
  23. No hui, vasta luin tämän. Ihan kaamea tilanne. Hyvän työn tekivät enkelit! Paranemisia sinne!

    (Ihme homma nuo lapset ja niiden kestävyys... itellä ei ois varmaan enkelitkään juuri auttaneet.)

    VastaaPoista