tiistai 20. syyskuuta 2011

Hermot meni...

...ja itku tuli.



Pikkulikka oli päivänä eräänä kaverisynttäreillä, ei menny ihan putkeen.
Kekkereiden oli tarkoitus kestää kello kolmeen. Kahden jälkeen kotiovella seisoi toooosi kiukkuisen näköinen likka syli täynnä ilmapalloja.
"Mult meni hermot ja mä lähin kotiin!"

Olivat täyttäneet niitä pitkiäohuita-taikurinpalloja, niitä mistä voi kieputtelemalla loihtia jos jotain hahmoja. Tytöt halusivat mielummin pitää pallot pitkinä suorina pötköinä.
Kun olivat barbeilla leikkimässä, niin synttärisankarin katala isoveli oli mennyt ja kieputtanut kaikki pallot jos jonkinlaiseen kiemuraan.
Siitähän ne hermot sitten oli menneet.

Minä tietysti ystävällisyyttäni tarjouduin yrittämään, josko niitä kiemuroita saisi aukaistua.
Pamahtihan se!
"Ja just mun lempiväri!!!"
Siitähän se itku sitten tuli.

Eilen haettiin kaupasta pussillinen palloja, tarkkaan valittiin se missä oli eniten sinisiä palloja.
Nyt on suoria ja vääriä, pötköjä ja sykeröitä, lempivärissä ja vähän muissakin.

Ehjä ilmapallo, parempi mieli :)

8 kommenttia:

  1. Se on joskus pienestä kiinni tämä elo :)! Ihana tuo kyynel-kuva!

    Säpäkkä luonne on vain hyvästä- Pärjää elämässä! Tunnistan parivuotiaassa tyttäressäni ihan samaa dramatiikkaa ja suuria tunteita, vaikkakin paljon pienempi onkin. Luonne säilyy kuitenkin aikuiseksi asti. Mun tyttö on vielä niin vauhdikas, että eihän sen kyyneleitä saa edes tallennettua ;)

    VastaaPoista
  2. Voih :( Nämä on meilläkin suuria asioita... Varsinkin pienempi poika, 2,5 v, osaa olla todella dramaattinen :)

    VastaaPoista
  3. Voi pientä.

    Meillä juuri yksi ilat itkettiin höyhenen tähden. Lapsi poimi pihalta höyhenen mukaansa ja kotona sitten hoksasi, että se oli ollut kanervan päällä. Hän oli julmasti riistänyt kanervan kaverin!
    Surusta päästiin, kun käytiin teippaamassa höyhen kaveriinsa kiinni.

    VastaaPoista
  4. Voi kurjuus kun toista harmittaa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin:)

    VastaaPoista
  5. Voi Harmi :( !
    Onneksi äidit osaavat kumminkin tilanteen ratkasta...
    Ihana kyynel kuva!

    VastaaPoista
  6. Jenni: Juu ei paljon arastele eikä ujostele olla oma itsensä ja toimia päänsä mukaan.
    Ihan varmasti pärjää!!

    Miitu: Tämä neiti on kyllä sellainen typy jotta!

    Kaari: Eikä!! Ihana poikasi!!

    Hanna: The end, tosiaan ;)

    Satu: Kyllä mää sitä lohdutinkin enkä vain kuvannut ;)

    Pikkuriikkinen: Ja niin surkea...

    VastaaPoista
  7. Voi mä inhoan ilmapalloja, pojat rakastaa, siinä on toisinaan pikku dilemma, mutta meillä saivat nälkäpäiväpallot ja kun toinen meni rikki, tuli kyllä pojultakin poru, tosin en tiedä tuliko enemmän sen pelästyksen vai sen hajoamisen takia, ja minä ilkeänä äitinä olin tyytyväinen kun rikkui.....kun en kerran tykkää....

    VastaaPoista