perjantai 27. toukokuuta 2011

Murkkuja




Viikonvaihteessa Nelli-Lellin kanssa metsälenkillä. Pikkulikka on ollut koko ikänsä kukkaistyttö, missä poimittavia kukkia, siellä tyttö. Kuinkas sitten sattuikin polulta pois astumaan juuri siihen murkkujen kulkureitille. Jotain hevosmurkkuja ne taisivat olla, isoja iljettäviä kinttuihin tarttuvia.

Parkuhan siitä tuli! Onneksi on sisko joka senverran rakastaa, että hädän hetkellä tarjoaa auttavan kätensä. Ja pianhan nuo murheet unohtuu; sympatiaa, halausta, suukkoja ja helliä sanoja. Vähänaikaa malttoi polulla pysyä, sitten taas sinne polun viereen askel vei. Jonkun pistoksen taisi taas jalassaan tuntea, koska suusta pääsi lujaa ja vihaisella äänellä:

"Vittu taasko mun jalassa on niitä murkkuja!!!"

Mistä lie oppinut!!?? Tommoisia ärräpäitä!!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Näissä maisemissa...




Perjantaina koulutuspäivä, mentiin metsään.
Kuulin ensimmäisen kerran tänä kesänä kun käki kukkui. 10 kertaa kukkuu...
Lapsena uskottiin, että kesän ensimmäinen käenkukunta kertoo luvassa olevat elinvuodet.
Onneksi ennustuksen sai uusia joka kesä!!

Ruotsista muuttanut kurssikaverini kertoi, että siellä lasketaan samaisista kukuista
"...hur många lyckligt år..." on luvassa.

Mitäs käki sinulle kertoo?!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Vanha ja...

Olispas hienoa jos sitä vanhenisi niinkuin tuo kukka. Pikkusen rypistyisi ja menisi kasaan, pari kauneusjuovaa ilmestyisi, silti vaan olisi omalla tavallaan tavattoman kaunis!!

Totuus tulee kyllä todennäköisesti olemaan enempi tuota ilmapallotyyliä. Muutama hassu sileämpi läntti ja sitten niitä ryppyjäryppyjäryppyjä. Sellaisia on kaikki yli 5kymppiset nais-sukulaiset äitini puolelta. Pahasti näyttää että samoilla geeneillä tässä meikäläinenkin menee.


Ei tuo ilmapallokaan ihan kauhea ole, eihän ??!!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Rokossa

Tätä ollaan yritetty neidille saada, vaan aina on vierestä kulkenut. Nyt sen viimein itselleen nappasi.
Vähällä on päässyt. Kasvoissa nuo muutamat näpyt, samoin käsissä. Selkä ja vatsa näyttää hiukka enempi rupisammakon nahalta, ei pahasti kuitenkaan.
Aika vähän tuo itseään raapii ja nyt näpyt kuivuukin jo ihan silmissä.

Nyt on meidän perheessä vesirokko taaksejäänyttä elämää, kaikki ollaan se sairastettu.
Teinityttö kahdesti. Kuten serkkupoikakin. Sukuvika kun ei suksi luista??!!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kireitä siimoja




Aamutuimaan kun tytöt katselivat lastenohjelmia ja äiti nukkui edellisillan juhlahumua pois päästään, niin poika ja iskä kävivät miehissä kalassa. Siellä silakkasillalla, Lauttasaaressa.
Tällä kertaa oli siimat kireällä ja Ahti soi antejaan.
Minkä kalastat sen perkaat, paistat ja syöt. Yhteistuumin nuokin hommat hoitivat.
Nälkä kasvaa syödessä, vielä pitäisi kuulema päästä apajille ennenkuin silakat syvemmille vesille siirtyvät.

Minen ymmärrä tuon huvin päälle, mukava tietysti että heillä on mukavaa :)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Välillä kivaa yhdessä

Sisarus-suhteet, ah ja voih!!!

Kolmen nuorimmaisen kohdalla kuvio menee näin:
Ensimmäinen koki suuren järkytyksen kun keskimmäinen syntyi. Tai oikeastaan järkytys iski siinä vaiheessa kun tyttö ensimmäistä kertaa iskän kämppään kannettiin. "Hänen iskänsä, hänen iskänsä koti, hänen reviirinsä!!" Nuorimmaisen kanssa kun sama tehtiin, niin ei se mitään, tervetuloa vaan ihana vauva!

Keskimmäinen on aina ollut vähän "kova jätkä", myös prinsessakausiensa aikana. Aina on puolensa pitänyt.
Ensimmäinen on se herkkis. Pitää kyllä puolensa ja pärjää yksin, mutta ihan kiva jos on liittolainen. Varsinkin jos vastassa on se "kovis-sisko". On siis liitoutunut nuorimmaisen kanssa yhteen, keskimmäistä vastaan.

Nuorimmainen on lojaali kumpaakin kohtaan, silloin kun vaan toinen on paikalla. Kun kaikki kolme on yhdessä, niin herkästi asettuu veljensä puolelle, hyvässä ja varsinkin pahassa. Tai sitten jättää kaksi vanhinta kinaamaan keskenään ja häipyy omiin hommiinsa.

On kausia, ettei yhteiselosta meinaa tulla mitään. Erilläänasumisen hyviä puolia on, että on mahdollisuus erottaa porukat; osa iskälle osa minulle muutamaksi päiväksi niin kyllä se taas siitä. On kausi, että yhteiselo on sitä kaikkein parasta ja silloin ei kukaan halua olla yksin kummassakaan huushollissa.

Eilen oli sellainen päivä, että sisarusrakkaus kukoisti ja yhdessä oli niiiiiiin kivaa!!




Kyllä ne kaikesta huolimatta on toisilleen tärkeitä. Pitävät yhtä ja toistensa puolia. Eikä niitten väliin tule mikään eikä kukaan. 

Samanlaista se oli sillon kun itse oli lapsi, vanhimpana kolmesta... 

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Puntilla




Mitä isä edellä, sitä poika perässä.

Ja tyttö kanssa :)

lauantai 7. toukokuuta 2011

Totta puhui!

Sanoessaan että pitäisi päästä kampaajalle.
Onhan tuo...aika pitkäksi, YLIPITKÄKSI, tuo otsatukka kasvanut :)


Heti maanantaina lähikampaamon puhelin pirisee kun tämä mammeli lapselleen hiustenleikkuuaikaa tilaa!

Rannalla rapakivellä



Ei tillillillil tikka tanssi, vaan poika esittää patsaita.
Mikä maa? Mikä patsas? Ihme vai ei?

Ekassa kuvassa esittää tätä ja toisessa tätä :)

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Ihana toukokuu

Vappupäivää vietettiin Lauttasaaren sillalla ja sillan kupeessa.
Poika himoitsi vappulounaaksi silakkapihvejä. Itse pyydetyistä kaloista paistettuja.
Muutamalle muulle oli iskenyt sama himo. Äijille pääasiassa.

Samanlaiset vehkeet kaikilla, virvelin päässä siima jossa monta paljasta koukkua. Koukkujen välissä jotain välkehtivää paperia houkuttimena. Eikun siimaa veteen ja kohta ylös.
Yhdellä on kiinni joka koukussa kala, toisella ei yhtään. Vaikka vierivieressä seistään.
Onkohan joillakin joku salainen ase? Hierovat jotain tuoksua koukkuihin. Tai lukevat loitsuja.
Silloin naurattaa, kun omat koukut houkuttaa ja ämpäri täyttyy hopeakyljistä.
Tänään ei naurattanut. Kaksi. "Ja toisella vielä silmä puhki", totesivat tytöt.

Ei minulle kyllä ole väliä saaliin määrällä. En koske kalaan, en syö kalaa.
Olishan sitä tietty päässyt ruuanlaitosta helpolla, kun kalamiehet olisivat itse saaliinsa ruuaksi valmistaneet.
No jooo-o, vappuruokalinjalla jatkettiin, nakkia naamaan. Helppoa sekin.






Ihana toukokuu. Ihanaa toukokuu.