lauantai 30. heinäkuuta 2011

Elämää Suomessa, osa 2


Hesarissa pyydettiin lähettämään toimitukseen valokuvia heinäkuisesta viikonvaihteesta
"elämää Suomessa"-projektiin.
Heti innostuin ja sitten melkein unohdin. Juuri ennen satamaan lähtöä muistin ja kaikessa kiireessä kuvaa valitsemaan ja lähettämään.

Tänään hesaria lukiessa tunsin lapsekasta iloa ja ylpeyttä.
Yksi noista on mun :)

 Elämää Suomessa kuvia löytyy täältä, käykäähän katsomassa miltä näyttää.

Tunnustus

Kiitos Onaha !!


Tunnustuksen saajan tulee kertoa
lempiväri: vaaleansininen ja punainen
lempiruoka: kasvissosekeitto, sitä söisin aina vaan
paikka jossa haluaisi käydä: vuonoristeilyllä Norjassa

Minulta tämä tunnustus lähtee...
Jarnan Marrashäät: Kiva seurata aikuisen naisen, pitkään parisuhteessa olleen äidin, häävalmisteluja
Sarpun Sitatatatota: Niin kauniita kuvia, ihania merimaisemia
Pepin Pikku ketun puuhamaahan: Mukavaa lapsiperheen arkea ja juhlaa, upeita kädentöitä

Virta vie...


Meidän olkkarissa on muutaman päivän lojunut ylläolevat tavarat.
Kukaan ei varmaan arvaa mitä 19-v tänään tekee!!!
En oo kauheen ylpee, vaan tätähän se on...nuoruus ja hulluus.

Senverran on vielä äidin käskyvallan alla, että selväksi on tehty:
jälkiä ei jätetä, eli

TÖLKIT PALAUTUKSEEN JA
KOTIIN EI OLE TULEMISTA ILMAN VENETTÄ JA ANKKAA!!!!!!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Se pieni ero


Oltiin synttäreille lähdössä.
Nuori neiti ei kelpuuttanut omaa kukkaansa asusteeksi. Koska sisko ei ollut kotona, niin käytti tilaisuutta hyväkseen; marssi siskonsa huoneeseen, haki pari kangaskukkaa ja alkoi asettelemaan hiuksiin ja mekkoon.
 Minä ojentamaan: "Hei, et sä voi toisen tavaroita kössiä!!!"

"En mä kössikkään, mä LAINAAN!", totesi hän.

Olenkohan mä unohtanut kertoa, että lainaamiseen pyydetään lupa ja kössiminen on sitten sitä ottamista omin lupinensa? Vai onkohan hän päättänyt unohtaa moiset opetukset siitä "pienestä" erosta??!!

Ja hississähän on ihan pakko edes pikkuisen ilmeillä peilikuvalleen...

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Käytiin naapurissa







Irtiotto kotimaan kamaralta. Ihan vaan risteillen naapuriin.
Junibacken oli suunnitelmissa, mutta kaikki ei sitten sinne halunneetkaan.
Neuvottelun tuloksena käytiin Aquariumissa, shopattiin Lagerhausissa ja Butteririck`s:ssa,
 käppäiltiin vanhassa kaupungissa.

Tänään kotona juhlittiin.


                                                                        ♥ 15:33 11-vuotta ♥

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Elämää Suomessa

Hesarin kulttuurisivuilta bongasin mielenkiintoisen jutun ja projektin.
Aion osallistua, aiotko sinä?

5 ihanaa päivää mökillä, alla kuvia siellä eletystä elämästä.











Elämä on...

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

...tuhannen kapakan kautta...


"Lähdetään metroajelulle,
 jäädään pois  joka asemalla, otetaan lähimmässä kuppilassa yks ja jatketaan matkaa..."

Fiksuina lähdettiin Ruoholahdesta kotia kohti eikä toisinpäin.
Ei kyllä pitkälle päästy, Hakaniemen Sävelen jälkeen ystävämme ilmoitti:
"Mie en juo enää yhtään"

Sama repliikki oli kyllä minunkin kielenpäällä.
Jos otan, niin otan kaks, korkeintaan kolme. Viis on jo lärvit...
Tänään vietettiin rentoa ja hidasta kotipäivää.

Huomena me lähdetään mökille!
Toiveissa auringonpaistetta ja mustikoita.

HEI!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Tehdään tuttavuutta

Meidän tytöt on varsin sosiaalisia tyyppejä. Aina ja joka paikassa solmivat uusia tuttavuuksia ja hommaavat itselleen seuraa ja leikkikavereita.
Tänään uimareissulla Kumpulassa pikkulikka ryhtyi hieromaan tuttavuutta yhden pojan kanssa.
Voitte kuvitella arviolta kymmenvuotiaan pojan ilmeen, kun kaikkien kavereiden nähden eteen ilmestyy
 7-vuotias "Neiti Merilevä" ja esittää kovaan ääneen kysymyksen:
"OOTSÄ MUN KAA?"


Rukkaset tuli! Neiti varmaan unohti kysymyksen päälle väläyttää ihanaisen hymynsä.
Silloinhan flaksi olisi ollu taattu ;)

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Muuttumisleikki



Joka kerta sitä samalla lailla hämmästyy!
Hehän eivät todellakaan ole kuin kaksi marjaa!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Rippijuhlissa









Eilen vietettiin serkkutytön rippijuhlaa.
Ihanassa ilmassa kauniissa ja tunnelmallisessa juhlapaikassa.
Seura oli miellyttävää, ruoka hyvää ja kakku makeaa.

Meillä suvussa on juhlavuodet menossa. Joka vuodelle riittää synttäreiden lisäksi näitä suurempia juhlia. Parhaille vuosille sattuu useammatkin.
Rippijuhlia, valmistujaisia, ylioppilasjuhlia.
Neljävitosia ja viiskymppisiäkin lähivuosina juhlitaan, kun me vanhemmat vanhetaan.
Serkkusarjan vanhimmat ovat siinä iässä, että ehkäpä päästään nostamaan maljaa kihlajaisten, häiden ja ristiäistenkin merkeissä jonkun vuoden päästä.

Siis yhtä juhlaa, elämä

torstai 7. heinäkuuta 2011

Jo on ISO!!


Nytkö se pamahti päälle??!!
MURKKUIKÄ!!!!!
Märkäpääfinni on ainakin mahtava ;)

Jos nyt kuitenkin vielä jonkun aikaa esimurkkuiltaisiin.
Sekin meinaa viedä hymyn huulilta. Äidiltä nimittäin...

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Ei kysele!!

-HEI!!!!!! Älä syö mun ranskalaisii!!!!!


-Ai en vai??? Kato mä en kysele vaan teen niinkuin tykkään. Tykkäätte te muut tai ette!!!!!

Eikä me muut kyllä aina tykätä, hyvää ainakaan!!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Näinä päivinä...





...tytöistä on saanut lähinnä tällaisia kuvia.

♥ vesileikit ♥

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Enkeli olkapäällä


Eilen aloiteltiin äiteen kesälomaa, uimaan uimaan muksut halus. Merihiekkaan siis. Pari tuntia meni vedessä, evästä päälle. Oltiin jo kotiinpäin lähdössä, kun poika vielä rupesi kiipeämään puussa. Aikani istuin siinä vessan rappusilla ja rupesin sitten ilmoittelemaan kotiinlähtöä. Poika siinä huuteli vitsinä, "..mä en pääse alas täältä, aiottekste jättää mut tänne..." (kuulaisat viimeiset sanat)

Sitten se tippui. Oksa katkesi jalan alta.
(puun alin oksa on noin 1,5 metriä maasta, antaa hiukan käsitystä putoamiskorkeudesta) 

Alas tullessa osui vasen lonkka edellä paksuhkoon oksaa, ja siitä sitten maahan selälleen. Onni että osui oksaan, vauhti pysähtyi hetkeksi. Onneksi maa oli hiekkaa ja nurmea, jousti kun poika siihen tömähti, poika jopa hieman kimposi ylöspäin ennen lopullista pysähdystä.

Ensin huuto, sitten sanoi ettei pysty hengittämään, silmät tuijottaa ja huulet rupeaa sinertymään.
 Ihan hirveän pelottavaa
Vaikka kuinka tietää, että keuhkot sillä tyhjeni ja kohta se taas hengittää, niin pelottavaa kuitenkin.
Kyllä mä sitä jo ravistelin ja käskin hengittämään ja suuhun ilmaa puhalsin.
Rupesi sitten pinnallisesti ja lyhyin vedoin hengittämään, sanoo kuolevansa kipuun, tarraa kiinni ja sanoo pelkäävänsä, pelkäävänsä, pelkäävän

Hengitys katkoo, silmät lasittuu tuijottamaan, minä käsken katsomaan mua silmiin "...otetaan tuijotuskilpailu..."
"...älä panikoi, pysy rauhallisena, kyllä me tästäkin selvitään, tiedätkö paniikista voi mennä shokkiin ja sit unohdat hengittää, tää kuulostaa susta nyt varmaan tyhmältä mutta älä pelkää..."
Sitten kuuluukin jo ambulanssien pillit ja kohta on hoitajat ja lääkäri paikalla. Kanyyli suoneen, kipulääke menemään, tutkitaan ja siirretään kuljetukseen.

Klinikalla röntgenit ja ultrat. Poika rauhottuu kun lääke alkaa vaikuttaa ja iskä tulee paikalle.
3 tuntia pudotuksesta ja poika siirretään ensiavusta osastolle yön yli tarkkailtavaksi. Ja aamulla kotiin.

Vasen lonkka ruhjeilla ja mustelmilla, samoin molemmat käsivarret ja jalat ja vatsa. Kävely vaivalloista ja kipeää tietysti tekee. Mieli ihan hyvä. Puihin ei kuulema enää kiipeä.

Taisi istua enkeli olkapäällä