keskiviikko 25. tammikuuta 2012

HähMitäHäh??


Meidän ekaluokkalainen jäi kolmesti kiinni kouluterveydenhoitajan kuulokokeessa.
Ekalla kerralla molemmissa korvissa oli vesipisarat, toisella kerralla korvissa oli vaikkua, kolmannella kerralla korvat ok, mutta ei vaan oikein kuullut.
Koululääkäri kirjoitti lähetteen tarkempiin tutkimuksiin koulujen korvalääkärille.

Tänään sitten oli kuulotutkimus äänieristetyssä tilassa.
Eipä tuo kuullut.
Matalat äänet kuulee alarajoilla, niin sanotulla puhealueella kuulo laskee kuin lehmän häntä.

Ollaanhan me naureskeltu tytön laulujen uudelleensanoituksille.
Ja kyseleehän se joskus hassuja, niinkuin tietty mitämitäkin.
Kun leikkii yksikseen, niin höpöttää koko ajan KOVAäänisesti.

Ei me kyllä osattu odottaa, että kuulo olisi niin huono kuin on.
Sai nimittäin lähetteen korvaklinikalle.
Kuulokojeen sovitukseen.

Kuulokoje, kuulovaurio, kuulon aleneminen, kuuro, viittomakieli
Näitä täällä on tänään googletettu

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Haasteisiin

Marru matkanvarrelta haastoi haaveilemaan.
Maailman kaikki rahat käytössä, ei materiasyyllisyyttä, top 5 mitä ostaisit.
Kiitti Marru, kyllähän haaveilu maistuu.

No ihan varmasti joku vanha kyläkoulu tai seurantalo olisi ostoslistalla.
Mitä pienempi kylä, sen parempi!


Ja saari!!! Mieluiten meressä oleva, kelpaisi kyllä järvisuomestakin.


Kulkupeliksi tuollainen vähän isompi vene, puinen voisi olla se oikea vaihtoehto.


Muksujen iloksi loma-asunto jostain lämpimästä. Tai sitten joku suurkaupunkiasunto, voi olla että tykkäisivät siitä enemmän.


Kaikki mahdolliset rungot ja putket ja salamat ja jalustat ja...



Tyttötrion Hanna muisti tällä.

Kiitos Hanna, ne kahdeksan tunnustusta itsestä...
1: Olen käynyt kahdeksan vuotta samalla kampaajalla.
2: Olen varannut kampaaja-ajat kesäkuulle asti, 6-7 viikon välein.
3: Mulla on ihan hirveen korkeet kolesteroliarvot.
4: Johtuu pohjois-karjala-geenistä, väärät ruokailutottumukset siihen päälle. 
5: Kun geeniperimä todettiin, menin tutkimuksiin lähetteellä jossa luki "33-vuotias hoikka nainen...".
6: Poika kun sairasti, tuli vähän laiminlyötyä omaa hoitoa. Nyt on siis aika petrata; hain uudet lääkkeet ja ruokavaliotakin on tarkoitus tarkistaa.
7: Mulla on tinnitus, vasemmassa korvassa soi, vikisee ja humisee.
8: "Rajaton sings Queen" on yksi mun lempparilevyistä.

Nämä pitäisi tietysti jakaa eteenpäin, mä vaan oon siinä jostain syystä niin huono...
Joten halukkaat 5 haaveilijaa ja 8 tunnustajaa, ottakaa koppi!!!!!  

Niin ja kuvat kaivettu netistä

lauantai 21. tammikuuta 2012

Maailman ihanin ihminen


Kun rupesin kulkemaan yhdessä tuon nuorimmaisten iskän kanssa, olin 4:n yksinhuoltaja.
Muksuista nuorin oli silloin 3 ja puoli vuotta päälle.
Pieni ja pippurinen, hyvin omaehtoinen ja -tahtoinen.
Mies itse sanoo, että hänestä on aina tykänneet koirat ja lapset.
Kas vain, niinhän se kävi tämänkin neidin kanssa, alusta alkaen tulivat yllättävän hyvin juttuun.

Välillä nosti mustasukkaisuus päätään.
Niinkuin sinä aamuna, kun tyttö oli tapansa mukaan aamulla kömpinyt sänkyyn minun ja miehen väliin.
Neiti rupesi laskettelemaan hyvin yksitoikkoisella ja rauhallisella äänellä:

"Äiti on surkee, A on surkee, M ja T ja V on surkeita (sisaruksensa),
verhot on surkeet, sänky on surkee, lakanat on surkeet,
äitin ompelukone on surkee, matto on surkee.
Minä olen maailman ihanin ihminen."

Tänään tuo maailman ihanin ihminen täyttää 17.

♥ Onhan se vieläkin, yksi niistä ihanista ♥

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Magneetti


Mitään en pelkää, paitsi kahta asiaa.
Korkeita paikkoja ja ahtaita paikkoja.

Jokunen vuosi sitten oltiin muksujen kanssa hoplopissa.
Juostiin ja kirmattiin kilpaa, oltiin hippaa. Minäkin laskin perässä ja karkuun monet kerrat putkiliukumäestä.
Sitten yhtäkkiä...En vaan pystynyt menemään mäkeen. En sitten millään.

Nykyään tämä pelko on melkeen kammo.
Jo se riittää, että mies laittaa yöllä sekä kätensä että jalkansa samaan aikaan mun päälle/ympärille.
Herään heti. Paniikissa.
Tuntuu ettei henki kulje, keuhkot rutistuu kasaan, ahdistaa. Oikeasti. 
Hulluna rimpuilen ja tönin miestä kauemmas.
Tuttua ja turvallista miestä, omassa sängyssä.
 Heti helpottaa kun jommankumman raajansa ymmärtää nostaa pois.

Kaikki hissiä pienemmät tilat on...no huh!!
Itseasiassa pieni hissi on jo HUH!

Huomena mulla on magneettitutkimus. Pään magneettitutkimus. Siinä putkessa.

Voin kertoa että pelottaa ihan saamaristi!!!!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Rakkaalle tyypille


Meidän ekaluokkalainen on rakastunut.
Siis RAKASTUNUT ei ihastunut.

On koko ekan luokan istunut saman pojan vieressä. Pitkin syksyä kertoi kuinka poika sitä ja poika tätä.
Aluksi ihan yleistä koulujuttua, sitten pikkuhiljaa kaikki rupesi olemaan kivaa ja suloista ja ihanaa.
Nyt puhutaan vaan ja ainoastaan siitä rakkaasta tyypistä ja poikaystävästä.

Voi elämän onnea ja iloa kun viikonloppuna oli pojan synttärit ja tyttö oli kutsuttujen joukossa!
Lahja mietittiin tarkkaan, itse paketoi ja kortin väsäsi.
Kun oli saanut paketin valmiiksi jäi istumaan omiin ajatuksiinsa vaipuneena.
Kysyin että synttärijuhliako miettiin.

"Ei kun rakkautta"
vastasi onnellinen hymy huulillaan.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

4 kiloa herneitä


Meillä töissä ei kukaan muu osaa ommella kuin minä. Näin väittävät ja kukkua puhuvat!!
Jos ja kun tulee jotain ommeltavaa, tekevät "tilauksen" minulta.
Ei siinä mitään, sopii mulle ihan hyvin, ompeluhommathan on varsin mukavaa puuhaa.
Ja kyllä siinä kaiken työkiireen keskellä aina välillä joku rako näillekin hommille löytyy.


Tällä kertaa tilattiin painopeitto, rauhoituspeitto, rentoutuspeitto...millä nimellä tuota nyt kutsutaankin.
Siis sellainen painava tyynyliinan kokoinen peite, jonka voi laittaa lapselle esim. syliin jos ei oikein malttaisi istua paikoillaan ja keskittyä meneillään olevaan hommaan.
Tai jalkojen päälle laitettavaksi lepohetkellä jos on kovin levottomat jalat.

Sisätyyny ommeltiin pussiksi, lyijykynällä tasainen ruudutus, pystysaumojen tikkaukset.
Desin verran kuivia herneitä kuhunkin lokeroon ja lyhyiden saumojen tikkaukset,
ja sama uudelleen vielä neljässä kerroksessa.
Päälipussiksi yksivärinen kangas, aluspussin tikkasin pitkillä pistoilla lyhyiltä sivuilta päällikankaaseen kiinni.
Pysyvät pussit yhdessä, päällimmäisen saa kuitenkin helposti tarpeen tullen ratkottua pesuun.


2 kiloa per peitto.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Ihan hulluja


Pikkulikan kanssa käveltiin partiosta kotiinpäin ja samalla jutusteltiin.

"Ennenkun partio alko ja ovi oli viel kiinni niin me leikittiin yhen mun partiokaverin kanssa hippaa.
Jos sai toisen kiinni niin sit painettiin sen naama lumihankeen."

Minä tietysti asiaankuuluvasti kauhistelin, että ai kauheeta siinähän jäätyy posket.

Tytöllä nauru nousee korkealle poskipäille ja silmiin kun vastaa hihitellen:
"Joo mut me oltiinkin ihan hulluja!"

Oi tuota huoletonta ja vallatonta lapsuutta,
kun hulluus on vielä hyve!!!!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Se olis sit siinä

Joulukoristeet kasattu ja laatikoihin pakattu. Kun joku vielä kantaisi laatikot kellariin,
niin siinä olis tämä joulu.

Kuusi riisuttiin eilen ja ranka nostettiin parvekkeelle odottamaan alaspaiskaamista.
Neulaset lakastu ja imuroitu pois.



Tämä on tällainen minun oma kuusiperinteeni:
lopetetaan kastelu uutenavuotena.
Kivasti kuusi kuivuu loppiaiseksi, samalla kun koristeet riisuu niin tippuu suurin osa neulasista.
Vähän kun vielä ravistaa, niin ranka vaan jää käteen.
Eipä neulaset leviä pitkin kämppää kun kuusta partsille kantaa.

Ainahan toki jää ainakin se yksi neulanen jonnekin jemmaan.
Se joka sitten juhannuksena pistää nuorimmaista varpaaseen.

Ja arki alkaa huomena...

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Marttakerho kokoontui


Yksi Martta oli tuonut mukanaan käsityönopettajaäitinsä.
Kärsivällisesti tuo äiti perehdytti meidät neuletumpelot palmikontekemisen saloihin.
Ei noilla mun tekeleillä kyllä kiitettävää todistukseen saisi,
mutta kyllä kuulkaa olen silti rinta rottingilla kulkenut!
Neulominen ei ole mun juttu, tumppu silloin sukka tällöin. Mistään palmikoista en ole edes haaveillut.

Ehkäpä tämänkin äidin päässä tullaan vielä näkemään omin kätösin neulottu palmikkopipo!

Teille taitajille kysymys:
Mun neulekäsialani on hirveän epätasaista, nurja ja oikean kerroksen ero on huima.
Muistan kouluajoilta, että kun näin on, niin nurja kerros kannattaa neuloa......
0.5 numeroa pienemmillä vai suuremmilla puikoilla??????

sunnuntai 1. tammikuuta 2012