lauantai 26. lokakuuta 2013

Voi herranjestas minkälainen lapsi...





Olinpa kuntoremontissa viime viikon. Kotiin tullessa kyselin kuulumisia.
Likka näytti koulutehtävänä pitämänsä lokikirjan viikon varrelta:
"Maanantaina koulussa oli tylsää tiistaina koulussa oli tylsää niinkuin yleensä keskiviikkona oli koe torataina oli valokuvaus perjantaina oli koe sunnuntaina mennään mummin kanssa ostamaan lelut"

Muu perhe kertoi hiukan lisää.

- Likka oli tehnyt itselleen instagram tilin. Oli ladannut profiilikuvakseen tuntemattoman tytön kuvan. Kuviakin oli julkaissut. Suloisia vauvoja, jätkä pyllistämässä kameralle housut kintuissa, bikinikuva rintojen kohdalta. Bikinikuvan oli jopa nimennyt: isoveljen tyttöystävän tissit. 
Ihmettelen millon on oppinut netistä kuvia hakemaan, tallentamaan ja julkaisemaan...

-Likkalla oli riitaa isoveljensä kanssa. Veljensä oli sanonut, että opettajakin on soittanut iskälle ja kertonut tytön huonosta koulukäyttäytymisestä.
Seuraavana päivänä tyttö oli mennyt opettajan puheille. Ilme tiukkana, kädet puuskassa, jalka maata naputtaen oli tivannut, että mitäs olet mun isälle menny soittamaan.
Opettaja oli (hädissään) soittanut isälle ja selittänyt, ettei hän mitään ole soittanut ja jos joku on soittanut on esiintynyt hänenä ja hyvin se tyttö koulussa käyttäytyy...

-Koulukuvaukseen likka oli vetänyt päälleen kirkkaan punaiset trikoot, musta-viininpunaruudullisen paitapuseron ja kirkkaanpunaisen KRAVATIN. Tuskin maltan odottaa kuvia...

- Äidinkielen kokeessa piti rastittaa ruutuun harjoittelitko kokeeseen paljon, vähän vai jonkinverran.
Likkapa piirsi vielä yhden ruudun, rastitti sen ja kirjoitti viereen en yhtään.
Oli saanut kokeesta 10-...

Kuntorempassa tietty kuntoiltiin, syötiin terveellisesti ja mietittiin päänsisäsiä asioita.
On se onni, että omasta takaa löytyy tuollainen likka;
ilon ja onnen tuoja, arjen tsemppari!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Sunnuntaipäivittäjä tässä, hei!


Arki vie mennessään, sunnuntaisin päivitetään.

Torstai-illat on mun omaa aikaa. Usein askel vie kierrätykseen ja konttiin.
Tämäviikon mieluisimmat tässä. Vastustamaton kukkomuki.
Ja ihan hirveä kello. Kaikessa tyylittömyydessään ja kultaisuudessaan myös vastustamaton.
Paluu lapsuuteen, ukkilassa oli isommassa koossa samanmoinen.

On tämä perhe-elo toisinaan aikamoista sirkusta,
justkohta lähdetään katsomaan kuinka ammattilaiset omaansa pyörittävät.
Sirkus Finlandia kaupungissa, sinne siis.

Viikon päästä näihin aikoihin starttaa toisenlainen sirkus, mä meen kuntoremonttiin.
Huh hei!!!!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sunnuntai, päivistä parhain. Heti lauantain jälkeen.










Silakkamarkkinoilla sopivan vähän väkeä.
Miespuoliset sai kalaherkkuja, me tytöt mussutettiin metrilakuja.
Istuttiin kirkonportailla ja käytiin sisälläkin tällä kertaa.
Lämmintä ja aurinkoista, typy lompsi kaupungilla kumpparit ja vedenpitävät housut jalassa.
Illemmalla piti lähteä keräämään pussillinen kastanjoita. 
En edes tiennyt, että niitä kasvaa tässä lähistöllä. Naapurin tyttö näytti paikan.
Teki mieli sidukkaa, lähikaupasta hain. Pakastimeen kylmenemään, sinne unohtui ja jäätyihän se. 
Ei olis kyllä enää mahaan mahtunutkaan, naapurin mutsi tarjosi (turhan) ison kupillisen iltateetä.

Huomenahan se on sitten taas maanantai ja uus viikko!

lauantai 5. lokakuuta 2013

On ne vastustamattomia!


(Föreningsbanken, Aktia, SKOP)

Säästölippaat.
Pankkien säästöpossut, maapallot, norsut, hipot, muumit, pandat...
mitä niitä kaikkia onkaan.

Eilen iloa päivään toi kontista löytynyt liila norsu. Harmaa on synttärilahja ystävältä.
Ja muumi, se on niin hellyttävä, pus :)

Olen kirpuilla löytänyt säästölippaita arvotavarahyllystä, lelulaatikoista ja romukopista.
Hinnoittelukin menee tietty sijoituspaikan mukaan. 50 senttiä ja 26 euroa, siinä mun maksama hintahaarukka.

Jos syöttäisi isoon norsuun aina kaikki kolikkonsa,
paljonkohan olisi loppusldo kun täyteen tulisi??

tiistai 1. lokakuuta 2013

Naapurin pappa pulassa

Ei meidän vaan iskän naapurusto.

Meillä on kotona ikkunat sekä pihanpuolelle että kadulle. Pihanpuolella näkyy tietty piha, toisella puolella näkyy kadun lisäksi vastapäinen talo.
Yhdessä asunnossa asuu vanha herra. Huonokuntoinen jo, kävelee rollaattorin kanssa 10 metriä tunnissa. 
Viettää paljon aikaa parvekkeella katsellen kadun kulkijoita.
Eilen illalla teinityttö ihmetteli, että aina kun katsoo ikkunasta, pappa on parvekkeella.
Välillä istuksii, välillä nojailee kaiteeseen.
Kyllähän tuo on siellä aiemminkin pitkiä aikoja viettänyt, mutta nyt tyttö oli sitä mieltä ettei kaikki ole kohdallaan. Rupes tilannetta siinä vähän seurailemaan. Näytti kuulema siltä, että yritti sisään muttei päässyt.
  No herranen aika, miksei tyyppi huuda apua kun ihmisiä kulkee siinä kadulla???
Kello lähenteli kymmentä, kulkijat vähenee ja pappa se vaan on partsillaan. 
Rupesin minäkin uskomaan, että joku nyt mättää. Vedettiin takkia yöpaidan päälle ja kadulle huutelemaan.
Ja kyllä , pappa oli jäänyt jumiin parvekkeelle, ei päässyt sisään ei!

Huoltoyhtiöön siinä sitten soittamaan ja ovenavaajaa paikalle pyytämään.
Sano sille että sen pitää maksaa avaus. sanoo huoltomies puhelimessa.
Hei haloo, pappa on ollut varmaan viis tuntia partsilla, ja sä huolehdit maksamisesta!!!!!
Ei tule mieleen, että sillä on kylmä, jano, nälkä, vessahätä.
Perkele!!!

20 minuuttia niin huoltsikkapoika ajaa paikalle. Vielä siinä vaiheessa huutelee parvekkeelle, että saako hän tulla avaimilla sun kotiis. Mene jo äläkä kysele!!!!!
Nooo, mentiin kotio kattoo ikkunasta. Pappa pääsi kotiin ja huoltomies allekirjoitutti lapun.
Liekö ollut kuitti ovenavausmaksusta?!

Miksikö pappa ei huutanut apua?
Ääni käheä ja heikko.
Minulla ei avain, Latvia kieli...Venäjä, kiitos paljon
Luultavasti siksi.

Näköjään papalla on verhot kiinni, taitaa nukkua vielä.

The end