maanantai 24. maaliskuuta 2014

VK 12/52; ajatukset kuin typyn hiukset aamuisin


Sekaisin kuin aamuhiukset tytön päässä.
Mun ajatukset.

Asuminen mietityttää; täällä vai ei, jos ei niin missä sitten ja kenen kanssa.
Olisko aika lyödä sussun kanssa hynttyyt yhteen vai eikö?
Osaisko sitä enää elää toisen kanssa saman katon alla??
Oma tupa oma lupa, haluuko siitä luopua vai ei???
Kannattaako pilata "hyviä välejä", 1,6 kilometriä on ainakin tähän asti toiminut hyvin????

Työkuviot pohdituttaa; olisko jo aika vaihtaa vai jääkö nykyiseen hamaan tappiin asti.
Toisaalta hyvä näinkin, vaan olisko muualla paremmin?
Jos meinaa vaihtaa, olisko se nyt tai ei ollenkaan, kuka sitä vanhaa haaskaa enää ottaa??
Jos kokeilisikin ensin jotain sijaisuutta, äitiyslomasijaisuutta vaikka???
Tai oliskohan musta keikanheittäjäks, vaikka muutamaksi vuodeksi????

Ja päälle vielä kymmeniä pienempiä arkipulmia.
On tää hankalaa välillä!


18 kommenttia:

  1. On se!

    Osaan niin samaistua, vaikka kysymykset onkin eriä. Mutta niitä on kyllä yhtä monta ja yhtä vaikeasti vastattavissa. Huoh. Unetki on käyneet niin levottomaksi, että aamulla herää aivan stressaantuneena ahdistavien talounien jälkeen, jossa risteilee kohteet ja lainamäärät.

    Tsemppiä hiusten selvittelyyn ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unet totta tosiaan! Mullakin alkaa tulee asiat uniin. Aamulla on sitten ihan pyörryksissä, kun ei oo varma mikä oli unta ja mikä omaa ajatusta. Vai onko niillä edes eroa??!!

      Poista
  2. Välil on hankalaa! Mitään ei saa, jollei uskalla... mutta, mitä jos... isoja ja pieniä pulmia riittää!
    Tsemppiä pulmien ratkomiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan niissä arjen pienissä pulmissa, mitä ruuaks ja siivoaisko tänään, olisi ihan riittävästi pohdittavaa :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Minullakin vähän samalaisia mietteitä työkuvioiden suhteen. Kohta loppuu opiskelu ja mitä sitte? Vanhaan en ainakaan halua palata!
    Toivottavasti asiasi järjestyvät ja mielikin selkeytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi työ onkin hankala. Toisaalta on niin helppoa kun on ollut samassa talossa iäisyyden. Tuntee talon läpikotaisin, tietää ne kaikki salajemmatkin. Yhteistyätahot ja lähitalot ja niiden toiminta on tuttua, yhteistyö ja päivystykset sujuu rutiinilla. Paljon hyvää, mutta sitten on se kolikon kääntöpuoli...

      voi voi tätä pähkimistä!!!

      Poista
  5. Paljon pohdittavaa. Joskus kaikki päätettävät asiat tuntuvat kasaantuvan samaan aikaa ja kun saa edes yhden päätöksen alta pois asiat selkiintyvät.

    Selkeyttä aatoksiin. : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän siinä usein käy. Kun löytää lankavyyhdestä pään, kerä muodostuu kuin itsestään! Pitäs vaan osata tehdä se eka päätös.

      Poista
  6. Usein käy niin, että yhtäkkiä selviääkin moni asia kerralla. Joskus sitä veivaa ja miettii ja pohtii, eikä saa mitään päätettyä. Ja joskus tulee niitä päätöksiä tehtyä ihan hups vaan, vaikkei edes meinannut. Muutos on joskus ihan hyvä juttu ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuukin, että mä nyt liikaa pähkin ja pohdin. Pitää varmaan antaa nyt asioiden vähänaikaa vaan olla, jospa ne siitä sitten vähän niinkuin itsestään ratkeaisi. Liikaa kun miettii, menee ihan sekaisin!

      Poista
  7. Mulla on kanssa myllerrys päässä meneillään. Onkohan se tämä kevät kun saa ihmisen mielen sekaisin. Mulla on erikoistumisopintojen lopputyö työn alla, viikon päästä palautus. Työhön olen kyllästynyt, tekis mieli vaihtaa. Toisaalta vanhaa, tuttua, helppoa. Asuntomietteet samat kun sulla, tosin ollaan päätetty lyödä hynttyyt yhteen ja onhan sitä tässä hetki harjoiteltukin. Toisaalta se epäonnistumisen pelko on iso. Uusi autokin pitäisi saada näin kehään tullen. Lisäksi on tulossa viisi viikkoa kestävä huoneistoremontti kuukauden kuluttua, eikä mitään tietoa missä silloin asutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä onneksi vielä työstäni tykkään ja sitä meinaan jatkossakin tehdä, työyhteisö se on joka hiertää. Vai onko kyse vaan omasta kyllästymisestä, turhautumisesta tms.

      Meillä harjoittelut menee ihan hyvin, mutta että asuttaisiin koko ajan yhdessä?! Tämä on toisaalta niin miellyttävää näinkin. Mutta ihan on miellyttävää silloinkin kun ollaan pidempään saman katon alla. jaa-jaa, vaikeeta.

      Poista
  8. Nii-i!
    Voi siuta. Mie liputan vaihtelun puolesta. Kokeile jotain muuta välillä. Sijaisuus jossain muualla saa siut parhaimmillaan oppimaan jotain uutta, tavoittelemaan korkeammalle tai arvostamaan enemmän jo sitä mikä on.
    Parisuhteessa sanoisin että mitään mikä ei ole rikki ei kannata alkaa korjaamaan, mut mitäs mie mistään tiiän.
    Tsempit ja kevättuulahdukset sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sijaisuutta olen aika vakavissani ajatellut. Juurikin noin, pääsee palaamaan vanhaan jos ruoho ei olekaan vihreämpää aidan takana.

      Toi asumisjuttu on vähän hankalampi, siitä ei niinvain vanhaan palaakaan. Näin ollaan elelty yli 15 vuotta, meille on sopinut tämä järjestely. On tämä ollut silloin alussa vähän pikku pakkokin, kun tavattiin mulla oli 4 ja sussulla 3 lasta asuinkumppaneina. Siihen vielä saatiin 3 yhteistä päälle... ei oikein semmoisia porukoita yhteen asuteta :) Nyt kun muksut vanhimmasta päästä lentelee maailmalle, voitaisiin jo yhteen muuttaa, Vaan sitten on kuitenkin niin monta muttaa matkassa.

      Vanhin poika on Argentiinassa opiskelijavaihdossa, hälle sattui tähän samaan syssyyn haaveri siellä. Onneksi tikeillä ja lääkkeillä selviää ja kuntoutuminen on alkanut hyvin, mutta me äidit! Siellähän ne ajatukset on.

      Noo, kyllä nää asiat ja ajatukset järjestyy ja selkiytyy :)

      Poista
    2. Voi, tosiaan äitien sydämet värisee kun jotain sattuu. Meillä pieni sai päiväkodissa "munille" niin että lääkäriin jouduttiin, kun ei kärsinyt vessassa käydä itkemättä. Mutta siis sen kivun ja tuskan ottais toiselta itselleen jos pystyisi.
      Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

      Poista
  9. Ihan mahtava pörröpää :) Sulla on selkeästi paljon mielessä. Annahan hautua. Usein asiat selkiytyy ihan itekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne selkiytyy, ajan kanssa tai sitten nopeampaa :)

      On toi sellanen pörris, hirveesti hiusta joka kääntyy ja vääntyy ihan oman tahtonsa mukaan. Ei mulla vaan tommosta, harmi.

      Poista