maanantai 7. huhtikuuta 2014

VK 14/52; eipä enää lorvita sairaan lapsen kanssa kotona


Eilen nuorimmainen täytti 10.
Siihen loppu. Oikeus olla sairaan lapsen kanssa kotona. Lorvimassa.
Sellaista kommenttia on joskus kuullut sairaspäiville jäädessä.
Ei tässä nykyisessä työpaikassa, edellisessä kyllä.

Ei meillä enää paljon sairastella. Toista oli kun palasin viimeiseltä hoitovapaalta töihin.
3 aloitti päiväkotiuransa. Ja taudit iski täysillä.
Ensin sairasti yksi, sitten toinen, kolmas. Kun kolmannen sai kuntoon niin ensimmäinen sairastui uudelleen.
Kerrankin lakisääteiset 3 päivää, 2 viikkoa putkeen. 

Ei ainakaan meidän 10-vuotias pärjää yksin kipeänä kotona.
Onneksi on mummi! Eläkkeellä, hyvissä voimissa, mielellään hoitaa.
Sairaanhoitaja, ammattilainen vielä!

Silti toivotaan, että hus taudit pysykööt poissa!

10 kommenttia:

  1. Joko se pieni tintta iita täytti KYMMENEN??? Onnea♥ ja onnea on myös omistaa tuollainen mummi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän tuo meni tekemään.
      Onnea on, mummi ja tyttö kans.

      Poista
  2. Oi että tekis mieli tota kakkua, näyttää tosi hyvältä :-P Aakkoset on mun top viidessä irtsareista :-D Paljon onnea myös nuorimmaiselle, tuntuu että itsellä tuo aika on vielä tosi kaukana. Ainakin kymmenen vuoden päässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namuvalinta on päivänsankarin. Ei yks vaan kaks pussia aakkosia piti koristeeksi laittaa.

      Aattele, 10 vuotta ja sun nuorin ja vanhin on samanikäisiä kuin mun nyt. 10 ja 27. Vai onko teillä nuorimman ja vanhimman välillä vielä vuosi enemmän ikäeroa?

      Ja mitäs,ehkäpä teidän perhe ei vielä olekaan koossa ;)

      Poista
  3. Nam, mikä kakku! Ja luin ekaks siun blogin nimen että "kiNkkuna" :D Vähän väsy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hah hah :D Jos täällä kerrottaisiin vain minusta, kiNkkuna olis varsin kuvaava nimi!!!

      Oikeestaan mua jotkut kutsuu nimellä Rouva Kikkuna. Nimi tuli töistä joitakin vuosia sitten. Yhden asiakasperheen isä kutsui minua aina Rouvaksi ja toisen perheen äiti Kikkunaksi. Ei vaan viitsi blogia ruveta rouvana kirjoittamaan, suku pian luulisi vaikka mitä. Ottaisivat vielä nokkiinsa, kun ei ole häihin kutsuttu :D

      Poista
  4. Oikein Paljon Onnea ♡
    Muistan kyllä miten inhottavaa oli, kun lapsi sairastui... mutta itse ei "saanut" olla kotona. Onneksi työ oli sellaista, että pystyi tekemään tunnit takaisin tai pitämään "omalomaa"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä duuni on tässä ja nyt, joten kun joku pois niin muiden nahasta revitään. Sijaisija joo saadaan tai sitten ei, usein ei. Vaikka kuinka tietää olevansa lakisääteisesti luvallisesti pois, niin kyllähän se aina vähän mielä rassaa.

      Meillä onneksi tosiaan on mummi joka monessa tilanteessa auttaa.

      Poista
  5. Onnea 10-vuotiaalle. Meillä on tänä vuonna saman luvun bileet edessä.

    Meillä lapsi on pärjännyt kouluikäisenä sairastellessa itsekseen kotona. Ekaluokalla olin vatsatautisen seurana, mutta en enää sen jälkeen. Aina on kuitenkin huono omatunto suuntaan tai toiseen. Nyt tuntuu, että miksi en aikoinaan jäänyt sairaan pienen koululaisen luo ja silloin, etten mitenkään voi olla töistä pois.

    On varmaan ollut aikamoista isossa perheessä nuo sairastelut silloin, kun lapset ovat pieniä.

    Saahan isommankin lapsen kanssa olla "pakottavista perhesyistä" pari päivää pois. Joskus voi olla pakko, jos iso lapsi on kovin kipeä. Palkkaa ei siitä vaan sitten saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tää nuorin on sellainen hömö, että en varmaan vuosiin sitä uskalla yksin tautisena kotiin jättää. Hyvä että edes terveenä :D

      Tuo huono omatunto suuntaanja toiseen on niin tuttu fiilis!

      Juu on onneksi se palkattoman vapaan mahdollisuus, jos ei noi hommat muuten onnistu. Olinhan mä puolitoista vuotta yhden omaishoitajana, kun oikein pahasti sairastui... Elämä heittää toisinaan eteen ikäviäkin yllätyksiä.

      Poista