sunnuntai 4. toukokuuta 2014

VK 18/52; että sellanen vappu...


Vappuaattona oli ensin ihan kivaa.
Töissä vappubileet. Iltasella pihalle naapureiden kanssa grillailemaan. Sitten kepeää koti-iltaa viettämään.
Puoliltaöin petiin, puolitoista tuntia unta ja puhelin soi.

Sitten oli vähemmän kivaa. 
PiiPaaPiiPaa, ensiapupäivystys, niittejä päähän, murtunutta luuta.
Pienet lapset pienet hölmöilyt, isot lapset isot hölmöilyt.
Äitiä tulee niillä isoillakin ikävä, kun oikein kovasti koskee. 
Ja äitihän menee ja pitää kädestä ja kuskaa kotiin ja lääkitsee ja peittelee sänkyyn ja tarkkailee tilaa ja...
...huokasee helpotuksesta ettei pahempaa käynyt.

Vappupäivänä oli taas ihan kivaa.
Tytöt ja naapurin mutsi pitivät toisilleen kynsistudiota, pizzaa, villasukkahipsuttelua, aikaisin untenmaille.

(en oo 30 vuoteen käynyt kapakassa vappuna. nyt kävin, hakemassa sinne jääneen takin. huh huh!!! 
ei tarvii taas seuraavaan 30 vuoteen mennä.)

Yhtään vessaria ei mun tarvinnu täyttää. Viimeinkin kaikki osaa itse solmia pallonsa.
Hurraa!!!!-huuto sille! 

4 kommenttia:

  1. Äiti on lapsille aina äiti! Joka tilanteessa ja ikäisenä korvaamattoman tärkeä! Onneksi on äidit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on ne lapset, että ollaan me äidit ♥

      Poista
  2. No voihan...! Kaikkien tarvii ne hölmöilynsä tehdä ajallaan, mitä isompana, yleensä sen pahempaa jälkeä... Nyt sitten vaan paranemisia sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tän tyypin kohdalla ajattelin jo, että päästiinpä vähällä. Ei pitäs nuolasta ennenkuin tipahtaa ;)

      Poista