torstai 5. maaliskuuta 2015

Ei se ollutkaan niin vaikeeta...

 
 
...nimittäin virkata sydän.
 
 
 

 
Virkkaus ei ole ykkösenä mun top mieluisat käsityöt-listalla.
No, kun ei osaa niin ei tykkää.
Olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja opetella virkkaamaan, pikkuhiljaa. Tavoitteet on asetettu.
Isoäidin neliö ja sydän onnistuu jo, seuraavaksi afrikkalaisen kukan kimppuun.
 
 Ajatuksissani näytän pitkää nenää ala-asteen kässänmaikalle.
Sille joka oli sitä mieltä, ettei musta tule ikinä kelvollista käsitöiden tekijää.
Eikä varsinkaan virkkaajaa.
 
Hä-häää, olitpa väärässä :D

9 kommenttia:

  1. Hienoa! Kohta et malta enään lopettaa :D

    VastaaPoista
  2. ♥ :)
    vaan apua mitkä fiilikset opesta - sitä aina miettii, että millaisiahan fiiliksiä sitä jättää oppilailleen. Ikinä en kyllä voisi sanoa, ettei sinusta käsillätekijää, matemaatikkoa,,, tule, vaikka hommat takkuaa. Tsempillä eteenpäin mennään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja aatteles, en ihan muutama vuosi sitten koulunpenkillä istunut! Vuosikymmeniä on tuostakin kässäntunnista ja silti on sanat vielä ihan muistissa.

      Eiköhän koulumaailma ole sen verran eri, että nykypäivänä moisia kommentteja pääsee enää hyvin harvan opettajan suusta.

      Sama se on meillä päivähoidon puolella. Itse ainakin mietin paljonkin sitä, miten sitä ei ainakaan lyttyyn löisi niinä hankalimpinakaan hetkinä.

      Poista
  3. Hä-hää, niin siistiä päästä näyttämään pitkää nenää! Tekemisen iloa ja nautintoa sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän kyllä tunnen, iloa ja nautintoa :D

      Poista
  4. Kyllä se on, kuule, niin, että me tehdään mitä me halutaan, muut mitä ne osaa ;O)

    VastaaPoista
  5. Meillä se oli ylä-asteen ope. Lupas mun aina virkata tai kutoa ku muut ompeli.
    :D

    VastaaPoista