maanantai 16. marraskuuta 2015

16/30; Perunateatteria

Perunateatteri

Tämä on joku jäänne pikkulapsiperheajolta. Kuorin perunat ennen keittämistä. Ja pilkon ne valmiiksi pienemmiksi suupaloiksi. Kun muksut oli pienempiä pääsi näin helpommalla. Ja kypsyihän ne pikkupalapotut nälkäisten lautasille nostettaviksi nopeammin kuin kokonaisina keitetyt. Mutta että vieläkin teen tuon!! Huushollissa asustaa isoja koululaisia ja aikuisia!! Nyt vois äiti jo lopettaa paapomisen ja passaamisen tässä asiassa...

Sen verta sentään on hommassa ollut ryhtiä, että ennen ekaa luokkaa on kuoripottuja keitelty ja kuorimista harjoiteltu. Muutama tenava on tainnut vetäistä potut aina kuorineen päivineen. Ei kuitujen tai vitamiinien vuoksi, vaan laiskuuttaan. 

Kuorinperunoita keitellessä tulee ihana tuoksu, sellainen minun lapsuuden tuoksu. 

8 kommenttia:

  1. Kuorin minäkin, helpompaa, niin se vain on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huomattavasti iisimpää. Ja nopeampaa. Ja siistimpää. Ja...Onhan näitä syitä ja "syitä" ;)

      Poista
  2. Voi teitä äitejä! Tämä sai ilon kuplimaan sisällä, tykkäsin tästä hurjasti :)
    Ja totta tuo lapsuuden tuoksu kuoriperunoita keittäessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut lapsena tosi nirso syömään, elin lähinnä herkkukurkulla, sipulills ja keitetyillä potuilla. Pottuja äiti keitteli melkein päivittäin, mun hengenpitimeks :D Äidit on ♥

      Poista
  3. Siis minähän kuorin aina perunat ennen keittämistä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti minäkin hamaan tappiin asti, vaikka kuinka yrittäisin muuta päättää... :)

      Poista
  4. Se tuoksu on kyllä niin ihana, kodikkuuden huippuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, kodikastaon kun keitinpotut kiehuu ja tuoksuu.

      Poista