maanantai 9. marraskuuta 2015

9/30; Ehkä join, ehkä en

Pullokassi

Täytettiin eilen seiskaluokkalaisen terveystarkastukseen kotiväenkyselyä. Siinä samalla jututin vitosluokkalaista, kyselin että mitäs olikaan kirjoittanut siihen terveydenhoitajan lappuun joka koulussa piti itse täyttää. Kun olin vitosen kanssa koululääkärin tarkastuksessa, niin lääkäriä rupes naurattamaan lippulappuja lukiessaan. Sen tiedän etten omaan kyselyyni vitsejä kirjoittanut, joten likan vastaushan se sai naurahduksen irtoamaan.

Noooo, kysyttiin että oletko polttanut tupakkaa? Käyttänyt huumeita? Juonut alkoholia?

Ehkä. Kun olin neljävuotias iskällä ja äidillä oli ollu bileet. Parvekkeen pöydälle oli jäänyt lasi. Aamulla maistoin lasissa olevaa juomaa. Luulin sitä päärynämehuksi kun se oli vihreää. Mutta seassa ehkä olikin viinaa.

Meijän Mimmi, siinä on kyllä omanlaisensa tyyppi! Umpirehellinen, sanoo ystäväni. Umpihupsu, sanon minä! Oikeesti likka on kyllä mainio, ei paljon paina mitä muut ajattelee, hän menee ja tekee omalla tyylillään. Joskus taitaa olla vaikea pala koulukavereilleen, kun ei ota muiden mielipiteistä paineita. Sellanen se on ollut pienestä pitäen.

Kun näen entisiä päiväkodintätejään, muistelevat kuinka yhden syksyn kulki päiväkodissa vedenkestävässä välikausipuvussa ja numeron 39 tekokäärmeennahkaisissa korkokengissä. Itse oli kenkänsä kierrätyksestä ostanut.  Vieläkin ihmettelevät kuinka pystyi niillä juoksemaan niin lujaa.

Kerran eskarilaisena lähti kauppaan pukeutuneena toppahousuihin, pitkään hameeseen, toppatakkiin ja huiviin. Huivi oli solmittu kasvojen eteen niin että vain silmät näkyi. Halusi kokeilla miltä tuntuu olla somali. Vähän ehkä yritin estellä, ihmiset kun saattavat ymmärtää väärin ja ottaa tuollaisen ivana. Nooo, mentiin me sitten prismaan, minä ja hän. Vähän saattoi saada katseita siellä hyllyjen välissä. Välittikö niistä? No ei, ihan normisti toimi ja oli. Ei toistamiseen lähtenyt niissä vermeissä kauppaan tai muuallekaan, mutta tulipahan kokeiltua. 

Umpihupsu, kuten aiemmin sanoin!

Koulussa niillä oli ollut koe, ja loppuun ope oli laittanut ruudukon johon piti rastia oliko harjoitellut kokeeseen paljon, vähän vai jonkin verran. Tyttöpä oli piirtänyt vielä yhden ruudun, laittanut siihen rastin ja kirjoittanut viereen: en ollenkaan.

Umpirehellinen, kuten ystäväni sanoo.

Ja niin äärettömän rakas!!


14 kommenttia:

  1. Ihanaa... niin sitä pitää - olla ihan omaitsensä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä, niin oma itsensä kuin vaan voi olla. Hieno luonteenpiirre olla välittämättä muiden mielipiteistä. Onneksi sentään on tytönkin jutuissa joku raja, eihän sitä kuitenkaan ihan vaan oman mielensä mukaan voi elellä ja olla :D

      Poista
  2. Ai ne oli käärmekorkkarit. Oon kertonut tarinaa leikkikorkokengistä, sellaisista muovisista. Pitää korjata! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiset tummansinertävät vielä kaiken lisäksi, korkoa sellaiset viis senttiä tai suunnilleen. Kauheat mun mielestä, ei mimmin :)

      Poista
  3. Ihana tyttö. Kun kerrot tyttösi tempauksista, tulee mieleen Anni Polvan Tiina-kirjat. Ne oli ihan suosikkeja joskus muinoin.
    Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla tyttö sellainen elävä sekoitus Tiinaa, pikkuista Lottaa ja Marikkia. Ei uskois todeks jollei tietäis :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ihana ja luova ja omanlaisensa ja erityisesti RAKAS :)

      Poista
  5. huumoria hersyvä ja aito,rehellinen likka,pääsee elämässä vielä pitkälle :D

    VastaaPoista
  6. Tämä jos joku menee ja porskuttaa elämänsä ihan omaan tyyliin. Tiedä sitten mihin päätyy, ei ainakaan kahdeksasta neljään hommiin :)

    VastaaPoista