sunnuntai 29. marraskuuta 2015

26-27/30; Nyt ruvettiin odottamaan ja fiilistelemään

Partion adventtikalenteri

Riisipuuro

Partiolaisten adventtikalenteri ei pettänyt tänäkään vuonna, ensimmäinen adventti ja yksi kynttilä. 

Joulunajan aloitukseksi riisipuuroa, punaiseen maitoon tottakai.

Taustalla soi jouluradio.

Mukavaa ensimmäistä adventtia itse kullekin.

lauantai 28. marraskuuta 2015

24-25/30; Tämmönen yövieras meillä

Lumo

Takatassut

Saatiin yökylään pieni ja karvainen vieras.  On täällä "mummolassa" hellässä ja hyvässä hoidossa kun isäntäväki lähti rientoihin. Jackrussellinterrieri Lumo, noin neljä kuukautta. Valloittava tyyppi!

Lapsuudenkodissa meillä oli kissoja, koiria ja marsuja. Yhden hellun kanssa asuessa lemmikkinä oli koira. Ensimmäinen ukko oli niin allerginen, ettei mitään lemmikkejä voinut edes ajatella. Erotessa en vaihtanut ukkoa elukkaan vaan lemmikitöntä elämää ollaan muksujen kanssa elelty. Onhan ne vinkuneet, koiraa varsinkin. Muutama on ilmoittanut sellaisen hankkivansa kunhan omilleen lähtevät. Ja pari on koiran jo ottanutkin.

Kyllä mä tykkään eläimistä, mutta pakko myöntää etten viime peleissä kuitenkaan ole mikään lemmikki-ihminen. Mulle riittää oikein hyvin yökyläilevät karvaturrit. 


torstai 26. marraskuuta 2015

23/30; Jollein paistaa, jollein ei

Tie vie

Kotona asuva parikymppinen heitti aamulla rinkan selkäänsä ja lähti maailmalle parhaan ystävänsä kanssa. Seitsemän seuraavaa viikkoa Australiassa. 

Lämmintä, aurinkoa, rantoja, suurkaupunkeja, rentoa menoa, chillailua, koalakarhuja ja kenguruja,

Kolikon kääntöpuoli... Polttava aurinko, metsäpaloja, suurkaupunkeja, myrkkyhämähäkkejä, merivirtoja, meduusoja, hait.

Kyllä ne pärjää, on ne edellisilläkin reissuillaan pärjänneet. Silti vähän jännittää täällä kotona, tuhansien kilometrien päässä tytöistä. Elämä voi yllättää.

Suurin pelko on, että neiti tapaa jonkun ihanan ja sympaattisen ruskettuneen polkkatukkaisen lihaksikkaan surffaripojan ja jää sille tielleen!! Kauuuuheeeeta olis!!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

22/30; Kengät kokoa 46

Vanssit

Lähtöpituus 55 senttiä ja jalka pikkuruinen. 15 vuotta myöhemmin pituutta 180 ja joitakin senttejä päälle, kengät kokoa 46. Äidin pikkuinen pojannassikka.

Pituutta tyyppi varmasti vielä kasvaa, saas nähdä vieläkö jalka venyy. Vielä saa kenkiä kauppojen hyllyiltä, seuraavaa numeroa joutuu netistä tilaamaan. Onneksi netistä saa, vaan olishan se helpompi kaupassa kokeilla ja sopivaksi todeta. Ei nimittäin ainoastaan koko vaan myös leveys ja korkea jalkapöytä.

Voi kun saataisiin lunta ja pakkasta, saisi ottaa omat huopaset käyttöön!!

lauantai 21. marraskuuta 2015

21/30; Itäistä Helsinkiä

Marraskuun maisema

Tämmöinen maisema avautuu naapurilähiössä muksujen iskän eli mun helluni keittiönikkunasta. Ei ihan heti uskoisi, että ikkunasta katsellaan ulos itä-Helsingissä, siellä ehkä kaikkein pahamaineisimmassa lähiössä.

Mun ensimmäinen oma asunto oli Kampissa, ihan siinä metroaseman kulmilla. Sieltä sitä tuli siirryttyä pikkuhiljaa idemmäs, lyhyt asumispyrähdys Espoossa, ja taas tänne itään. Nyt en enää osaa kuvitella muualla asuvanikaa. Haaveilen mä asumisesta kunnolla maalla, jossain pellon laidalla pikku kylässä. Haaveeksi se varmaan jää, sitä on niin kiinnittynyt tänne näille nurkille. Lapset, sisarukset, sukulaiset, ystävät. Joskus mielessä käväsee ajatus keskusta-asumisesta, mutta nopeasti ne ajatukset haihtuu. Metsät ja meri, "villi ja vapaa" luonto, nekin pitää mut täällä.

Huomaattekos muuten keskellä kuvaa olevassa puussa varpushaukan? Mukana ei ollut kuin zoomiton valovoimainen linssi, vähän huono pitkänmatkan luontokuvaukseen :D

Lähiötyyppi, sellanen musta on tullut.

20/30; Perjantai on karkkipäivä

Karkkipussi

Perjantai on penskojen karkkipäivä. Kyllä ne muinakin päivinä karkkia ja herkkua saavat syödä ja syövätkin. Perjantai on SE karkkipäivä kun äiti kustantaa herkut eikä tarvitse omia rahoja tuhlata.

Kyllä minäkin syön karkkia muinakin päivinä kuin perjantaisin. Perjantai on SE karkkipäivä kun ostan irttareita. Tällä kertaa maltillisesti. Koska ostoskoriin päätyi myös suklaata ;)

Noi pyöreät punamustat on mun irtokarkkisuosikit. 

torstai 19. marraskuuta 2015

19/30; Taidetta töistä


yö ja päivä

mustikkamaalaus

nallekarhu

savitähti

Mulla on käynyt tuuri töissä tiimikamujen suhteen. Toinen saikuttaa melkein koko ajan ja toinen ei oikein välitä kättentöistä. Saan siis aikalailla vapaasti hoidella tuon puolen toiminnasta. Sehän vaan sopii minulle erinomaisen hyvin. 

Lapset meillä on 1-4 vuotiaita, joukkoon mahtuu monenlaista tekijää. Yksi keskittyy kaikkeen vain hetken ja valmista tuli. Vieruskaveri tekee ja tekee ja tekee ja vielä vähän tekee. Toinen ei halua koskea sormiväriin mutta muovailisi vaikka kuinka kauan. Joku leikkaa hienosti viivaa pitkin, toinen leikkaa kaiken pieneksi silpuksi. On pikkutarkkaa piipertäjää ja laajojen kaarien taitajaa. Innokkaita osallistujia, kiva niitten kanssa on touhuta ja tehdä.

Olen tosi tarkka siitä, että valmiit työt laitetaan nätisti esille eikä vain roiskasta seinille. Nimetään ja kehystetään. Ihaillaan yhdessä. Arvostetaan lapsen tekemää.

Ensi viikolla pienimmät pääsevät savitähtien tekoon, voin veikata että tuotokset tulevat olemaan varsin persoonallisia :)

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

17-18/30; Olisi tehnyt mieli märistä...

vanhat uplot

Joulutorttu

...sekä eilen että tänään. Eipä se olis auttanut, piti keksiä muuta. Eilen suuntasin konttiin. Jo vaan kannatti! Pussillinen duploja, uusia ja vanhoja suloisesti sekaisin. Mun mielestä konttilaiset hinnoittelee legot ja duplot vähän yläkanttiin, ainakin tuossa mun vakipaikassani. Tällä kertaa oli hullu hinnoittelija ollut töissä, ja kivan hintainen pussi päätyi ostoskoriin. Ei meillä enää noilla leikitä, säästetään seuraavalle polvelle. 

Tämänpäiväinen märinä vaennettiin tortuilla. Omena-kanelimarmeladilla, ei ole sen voittanutta. Meillä on torttusesonki kuumimmillaan. Tuo aikuinentyttö on lähdössä viikon päästä Australiaan muutamaksi kuukaudeksi, ja nyt täyttää mahaansa jouluherkuilla joista jää siellä paitsi. Ja torttutarpeita pitää kuulema varata vielä tammikuun lopullekin, siihen kun tulee takaisin torttuhammas kolottaen. Tämmöinen pidennetty joulutorttusesonki tänä vuonna. En valita.

Niin se vaan menee; hyvät kirpputorilöydöt ja herkulliset tortut, parempi mieli.

maanantai 16. marraskuuta 2015

16/30; Perunateatteria

Perunateatteri

Tämä on joku jäänne pikkulapsiperheajolta. Kuorin perunat ennen keittämistä. Ja pilkon ne valmiiksi pienemmiksi suupaloiksi. Kun muksut oli pienempiä pääsi näin helpommalla. Ja kypsyihän ne pikkupalapotut nälkäisten lautasille nostettaviksi nopeammin kuin kokonaisina keitetyt. Mutta että vieläkin teen tuon!! Huushollissa asustaa isoja koululaisia ja aikuisia!! Nyt vois äiti jo lopettaa paapomisen ja passaamisen tässä asiassa...

Sen verta sentään on hommassa ollut ryhtiä, että ennen ekaa luokkaa on kuoripottuja keitelty ja kuorimista harjoiteltu. Muutama tenava on tainnut vetäistä potut aina kuorineen päivineen. Ei kuitujen tai vitamiinien vuoksi, vaan laiskuuttaan. 

Kuorinperunoita keitellessä tulee ihana tuoksu, sellainen minun lapsuuden tuoksu. 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

15/30; Isänpäivälahja koko perheelle

Hohtokeilaus

Muksujen kanssa käärittiin isänpäivän lahjapakettiin perhekeilaus tuossa naapurilähiön keilahallissa. Varsinaisena juhlapäivänä oli muuta ohjelmaa, joten varattiin rata tälle päivälle. Hohtona tietenkin. 

Oma isäni kuului keilaseuraan joten muksuna tuli vietettyä keilahallilla aikaa melkeinpä viikottain. Keilailusta en koskaan innostunut, oli vaan mukava kulkea mukana äijien juttuja seuraamassa ja kuuntelemassa. Työelämässä on tullut keilailtua useammallakin tyhypäivällä. Melkein jo tympäsee ajatus, että taas tyhykeilattaisiin...

Perinteet kunniaan, niinpä meidänkin perheessä keilojen kaataminen on ollut enempi iskän ja muksujen yhteinen juttu. Vaan annas olla, tuleekohan homma nyt muuttumaan. Pääsin minäkin homman makuun ja melkein tunsin keilauskärpäsen puraisun. 

Sitä paitsi, mun tulos oli sen verran surkea, että pakkohan sitä on parantaa!!!

lauantai 14. marraskuuta 2015

14/30

prayforparis

13/30; Terveisiä kotiin

Finel ritari

Pakettikortit

Meidän kulmilla on fidan kirppis. Silloin tällöin siellä tulee ohikulkiessa pistäydyttyä. Perjantaina töiden jälkeen menin ihan tarkoituksella, mylläkkäpäivät. Muutama emalikattila minulla on kukkapurkkeina, joukon jatkoksi löytyi tuo finelin ritari. En mitenkään haalimalla haali noita emalisia, mutta kun halvalla (muutamalla eurolla) sai. Mökillä keitellään ruoka emalikattiloissa, vaan jotenkin kotona ei niitä tule ruuanlaittoon käytettyä.

Virpi Pekkalan kortteja sen sijaan haalin, kokoelma kasvoi pakettikorteilla. Yhdet kappaleet menee keräilylaatikkoon, loput tämän joulun lahjapaketteihin. 

Fidassa eräs rouva rupesi minulle puhumaan, että on niin mukava kun joku hyräilee. Oli taas töistä jäänyt laulu kielen päälle ja tuli ulos hyräilynä ihan huomaamatta. Totesin rouvalle, että osa perheestä on ihan eri mieltä tuosta kivuudesta. Tähänpä rouva totesi: 

                  "Tänään ainakin yksi kanssakulkija ilahtui hyräilystä. Sellaisia terveisiä kotiin."

Niiiih!!


torstai 12. marraskuuta 2015

11-12/30; Hyvästit iltavirkulle


Herätyskello

Pimenevät illat

Ysin aikaan illalla on jo vaikeuksia pitää silmiä auki. Muuta ei jaksaisi kuin vastata pedin kutsuun. Jokasyksyinen ilmiö, iltavirkusta tulee illantorkku. Tai oikeastaan illantorkku ja aamuntorkku. Päiväntorkkukin viikonloppuisin. Onko ihmekään, kun viideltä illalla on jo ihan pimeää. Ei kai sitä mitkään solut pysy hereillä!! 

Tulisi edes lunta ja valkeus, vähän helpotusta marrasväsymykseen.

tiistai 10. marraskuuta 2015

10/30; Fiiliksissä kirjastossa

Kirjastossa

Kirjastosta lainaan

Lapsena kirjastossa käyminen oli minun ja isän yhteinen juttu. Vieläkin pystyn palauttamaan mieleen sen hyvän olon tunteen joka tuli kiivetessä ylös Tapiolan kirjaston portaita. Ja se tuoksu, määrittelemätön kirjaston tuoksu, jonka voi vanhoissa kirjastoissa vieläkin tuntea. Jotain maagista siinä oli ja on. Isä kuljeskelemassa luettavaa etsimässä aikuisten kirjahyllyjen välissä, minä lastenosastolla. Lainaustiskillä leimattiin kirjan takakannessa olevaan pahviseen lainauskorttiin eräpäivä. Kotiin kuljettiin joko Otsolahden ympäri tai Tapiolantien kautta. Rannan kautta mennessä heiteltiin leipiä tai oikaistiin jään poikki. Tietä pitkin kulkiessa piti aina ja joka kerta kiivetä ilvesveistoksen selkään. 

Vuosiin en ole kunnolla lukenut kirjoja, pääasiassa "lueskelen" ammattia sivuavia opuksia, tieto- ja taitokirjoja, kirjoja joissa on paljon kuvia. Niin ja lastenkirjoja, niitä luen ääneen sekä kotona että töissä. Nauttien täysillä. Ehkä vielä joskus tulee uudelleen aika jolloin osaan taas pysähtyä lukemaan romaaneja. Toisinaan on ikävä niitä aikoja kun oli useampi kirja yhtä aikaa kesken. 

Edelleen kirjastoissa on joku erityinen tunnelmansa, joka saa viihtymään ja viipymään. Viimeksi menin vain hakemaan varauksessa olleita nukkarimusalevyjä ja kuinkas kävikään. Siellä sitä vaelteli hyllyjen välissä, pläräsi yhtä ja toista opusta, luki kappaleen sieltä toisen täältä. Ihan huomaamatta oli kulunut toista tuntia ennen kuin lainausautomaatin kautta kotio lähti. Meidän perheen yksi sisäpiiriheitto kuuluukin: äiti "käväisee" kirjastossa.

Täytyy varmaan käväistä toistamiseen tällä viikolla, näytti pari varausta tulleen noudettavaksi.


maanantai 9. marraskuuta 2015

9/30; Ehkä join, ehkä en

Pullokassi

Täytettiin eilen seiskaluokkalaisen terveystarkastukseen kotiväenkyselyä. Siinä samalla jututin vitosluokkalaista, kyselin että mitäs olikaan kirjoittanut siihen terveydenhoitajan lappuun joka koulussa piti itse täyttää. Kun olin vitosen kanssa koululääkärin tarkastuksessa, niin lääkäriä rupes naurattamaan lippulappuja lukiessaan. Sen tiedän etten omaan kyselyyni vitsejä kirjoittanut, joten likan vastaushan se sai naurahduksen irtoamaan.

Noooo, kysyttiin että oletko polttanut tupakkaa? Käyttänyt huumeita? Juonut alkoholia?

Ehkä. Kun olin neljävuotias iskällä ja äidillä oli ollu bileet. Parvekkeen pöydälle oli jäänyt lasi. Aamulla maistoin lasissa olevaa juomaa. Luulin sitä päärynämehuksi kun se oli vihreää. Mutta seassa ehkä olikin viinaa.

Meijän Mimmi, siinä on kyllä omanlaisensa tyyppi! Umpirehellinen, sanoo ystäväni. Umpihupsu, sanon minä! Oikeesti likka on kyllä mainio, ei paljon paina mitä muut ajattelee, hän menee ja tekee omalla tyylillään. Joskus taitaa olla vaikea pala koulukavereilleen, kun ei ota muiden mielipiteistä paineita. Sellanen se on ollut pienestä pitäen.

Kun näen entisiä päiväkodintätejään, muistelevat kuinka yhden syksyn kulki päiväkodissa vedenkestävässä välikausipuvussa ja numeron 39 tekokäärmeennahkaisissa korkokengissä. Itse oli kenkänsä kierrätyksestä ostanut.  Vieläkin ihmettelevät kuinka pystyi niillä juoksemaan niin lujaa.

Kerran eskarilaisena lähti kauppaan pukeutuneena toppahousuihin, pitkään hameeseen, toppatakkiin ja huiviin. Huivi oli solmittu kasvojen eteen niin että vain silmät näkyi. Halusi kokeilla miltä tuntuu olla somali. Vähän ehkä yritin estellä, ihmiset kun saattavat ymmärtää väärin ja ottaa tuollaisen ivana. Nooo, mentiin me sitten prismaan, minä ja hän. Vähän saattoi saada katseita siellä hyllyjen välissä. Välittikö niistä? No ei, ihan normisti toimi ja oli. Ei toistamiseen lähtenyt niissä vermeissä kauppaan tai muuallekaan, mutta tulipahan kokeiltua. 

Umpihupsu, kuten aiemmin sanoin!

Koulussa niillä oli ollut koe, ja loppuun ope oli laittanut ruudukon johon piti rastia oliko harjoitellut kokeeseen paljon, vähän vai jonkin verran. Tyttöpä oli piirtänyt vielä yhden ruudun, laittanut siihen rastin ja kirjoittanut viereen: en ollenkaan.

Umpirehellinen, kuten ystäväni sanoo.

Ja niin äärettömän rakas!!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

8/30; ♥ iskä

Love Dad

Siinähän ne on vaarin murun sukissa, tämän päivän tärkeimmät sanat. Sanon ne ajatuksissani, tuulen vietäväksi pilven reunalle. Kaikesta huolimatta ja juuri siksi...

                                                             Gubbe, olit ♥ 

lauantai 7. marraskuuta 2015

6-7/30; Mentiin likan kanssa yökylään

Vain elämää

Aamupala

Oltiin likan kanssa yökylässä hyvän ystävän luona. Torstaina keksittiin että olispas kiva mennä ja kysäistiin sopisiko tulla. Sopihan se ja vieraspatja luvattiin hakea kellarista kyläilijöitä odottamaan.

Illalla helppoa ruokaa, nakkeijaranskalaisia ja perunasalaattia. Jälkkäriksi kulhollinen karkkia ja paketillinen jäätelöä. Iltapalaksi hälle lasi viiniä, mulle tölkki olutta, likalle limupullo ja vain elämää telkusta.

Myöhemmin likka pelaili tietokoneella ja me ystävän kanssa juteltiin elämästä, kuolemasta ja meedioista. Työasiat käytiin tietenkin läpi. Mielenkiintoisia keskusteluja ja hyvää tekevää avautumista ja purkautumista. 

Aamulla raitajengi nautti herkkuaamiaisen, minä ja likka punavalkoisissa ja kamu siivalkoisissa. Herkkua oli tarjolla kun parhaimmallakin meriaamiaisella, sillä erotuksella että kaikki oli siinä kätevästi käden ulottuvilla eikä tarvinnut jonotella.  Vetelehdittiin pitkälle päivään ennen kuin kasattiin kamat ja suunnattiin kotiin.

Lapsena en tykännyt yökyläillä muualla kuin mummolassa, ukkilassa ja serkkulassa, mulle tuli muualla aina hirveä koti-ikävä ja itku. Nyt aikuisena otan vahingon takaisin, onneksi on ystävä joka sanoo: "Sulle on täällä petipaikka pedattuna aina kun haluat".


torstai 5. marraskuuta 2015

5/30; Arkea keittiössä

Tiskipöytä

Tämänpäiväinen kaaos ja kamaluus odotti töistä palaavaa keittiössä. 

Viirukissaa naurattaa, minua ei.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

4/30; Ei yhtään nälättänyt

Amerikanpastillit

Tukholman saaristo

Vähän jo ehdin eilisiltana ihmetellä kun ei yhtään ollut nälkä. Kyllähän mä aika pian älysin, että kas kas... ihan huomaamatta olin mussuttanut melkein 200 grammaa amerikkalaisia. Että ihmekös kun ei nälättänyt, maha täynnä tuliaisia.

Käytiin ystävän kanssa viime viikolla Tukholmassa. Sellainen kahden vähän flunssaisen hyvän syömisen ja laiskottelun risteily. Muutaman vakikaupan tarjonta katsastettiin ja ihan siinä keskustassa pyörittiin. Oli tarkoitus tuoda lapsille halloweenkrääsää Butterick´s putiikista, muttei viitsitty jäädä jonottamaan että päästään liikkeeseen sisään. Oikeesti, siinä kaupan ovella oli portsari joka laski ihmisiä sisään sitä mukaa kun edelliset asiakkaat tuli ulos. Nooo, onhan sitä hullumpiakin asioita jonotettu kauppojen ovella, niin kuin niitä euron ämpäreitä esimerkiks. En kyllä minä niitäkään.

Kannatti könytä heti herättyä laivan kannelle, Tukholman saaristo näytti taas kerran parhaat puolensa. Niin oli nättiä että!

tiistai 3. marraskuuta 2015

3/30; On työpäiviä ja t-y-ö-päiviä

Ole ystävällinen

Iltataivas

Joskus heikkona hetkenä teippasin työpaikalla pukukaappini oveen tsemmpilauseen itselleni. Tänään on tuota lausetta pitänyt useampaan otteeseen hokea mielessä, to-del-la-kin! 

Joskus sitä jää miettimään, että mitä jos olisikin valinnut toisin. Tekisi jotain sisäsiistiä paperihommaa yksin pienessä toimistohuoneessa. Jos ei huvittaisi nähdä ketään, linnottautuisi huoneeseen suljetun oven taakse. Ei joisi koko päivänä mitään ettei edes vessaan tarvitsisi mennä. Kotoota toisi kylmän lounaan. Ja tietenkin venyttäisi päivää ja lähtisi kotiin vasta kun toimisto olisi varmasti tyhjä. Puhelut kääntäisi naapurihuoneeseen ettei tarvitsisi koko päivänä sanoa sanaakaan.

Olen mä oikein valinnut, sitä saan työkseni tehdä mitä olen pienestä pitäen halunnut tehdä. Välillä vaan sattuu päiviä, että tiimityöskentely tökkii, asiat junnaa paikoillaan, sijaisia ei saada, yksi märisee kaikesta, toinen heittää negatiivista kommenttia, sopimuksia ei noudateta. Kun on nukkunut yönsä huonosti, on oma sietokyky ja ärsyyntymiskynnys tosi matala...

Kun oikein pysähtyy miettimään, niin olihan mulla sitten kuitenkin ihan hyvä työpäivä. Lapset on mukavia, piirrettiin hiilellä ja liiduilla, ulkoiltiin ja nautittiin lämpimästä päivästä, ei vieläkään kurahousurumbaa, lounaaksi ihanaa punajuurisosekeittoa, päikkäreiden aikaan ehti hetkeksi nostaa jalat ylös, hyvä ja asiallinen talopalsu. Eikä kotimatka laskevan auringon alla ollut yhtään hullumpi.

Huomenna taas, hyvillä mielin.

maanantai 2. marraskuuta 2015

2/30; Lehmä olis kiva

Kauppakassi

Maitohylly

maidonjuoja

Suuri perhe on kiva, paitsi kauppapäivinä. Tavallisesti käyn kerran viikossa tosi isosti kaupassa, kerran isosti ja sitten tarpeen mukaan täydennystä. Vaikka kuinka yrittäisi isommilla ostosreissuilla maitoa varata jääkaappeihin, niin täydennysreissuja tehdään siksi että maito alkaa olla lopussa. Meillä on väki jo vähentynyt vanhimpien muksujen itsenäistyessä, mutta eipä sitä maidon kulutuksessa huomaa. Koko ajan tuntuu joku olevan maidonjuonti-iässä, silleen suurkuluttaja meiningillä. Ovat ottaneet tosissaan äitinsä kehotuksen juoda maitoa, jotta tulee hyvät hampaat ja vahvat luut. 

Joskus maidonkulutuksen huippuvuosina käväisi mielessä, että saiskohan pitää lehmää parvekkeella? Käväisee ajatus toisinaan vieläkin mielessä, varsinkin jos on heittäytynyt kaupassa ihan höveliksi ja ostanut samaan aikaan kaakaojauhetta ja muroja!

Ai muuten, parhaat kauppakassit on nuo baggut! Vetää sisäänsä ihan uskomattoman määrän tavaraa, kestävät kevyet pieneen tilaan menevät ja pirteen väriset. Mun luottokauppakassit jo useamman vuoden.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuvat 1/30; Hirveät halloweentyypit

Halloween

Kummitusnaama

Halloween tuntuu hivuttautuvan meidän juhlakalenteriin. Toisaalta pidän halloweenia turhanpäiväisenä hömpötyksenä. Toisaalta taas, turhanpäiväistä hömpätystä tarvitaan arjen vastapainoksi.

Vanhempi tytöistä piti kavereineen kauhukekkerit ja nuorempi kiersi tyttöporukalla naapurustossa karkkitaikeppostelemassa. Meidänkin ovikello soi viime vuoteen verrattuna useammin, taitaa halloween löytää paikkansa muidenkin juhlakalenterissa. 

Likat muuten maskeerasivat itse itsensä, toinen pikkutarkemmin ja toinen suurpiirteisesti vedellen. Samaten roolivaatteensa sekä suunnittelivat että ompelivat. Noooo, autoin mä nuorempaa kankaan leikkaamisessa, vetoketjun ompelemisessa ja muutamassa vaikeammassa saumassa. On paljon kivempi tehdä itse kuin ostaa kaupasta, sanoi nuorimmainen. 

Käytiin iltasella hautuumalla, tuntuu olevan vaarin moikkaaminen lapsille tärkeää. Kuten myös joka pyhäinpäiväinen mörköleikki. Kun tulen iltapesulta, on kämppä pimennetty ja tyypit piiloutuneet pimeisiin nurkkiin. Mun pitää sitten kulkea ympäri kämppää peloteltavana. Niitten mielestä ihan hirveän hauskaa , mä esitän eriävän mielipiteen...

harmittavan vähän on tullut kuvattua, joten päätinpä että tämä marraskuu on kuvakuu täällä blogissa. Joka päivä ainakin yksi kuva. Heti muuttelemaan "sääntöjä", tämänpäiväisethän on eilisiä kuvia. Pikkujuttu, startataan kuvakuu nyt näin.